Tänään olen soosannut auton kanssa. Ensinnä kun oltiin matkalla Morgesiin niin rekka tulee vastaan puoliksi mun kaistalla, vaistot sanoo että nopeesti oikealle ja töksähdettiin katukiveen. Nopeesti mutta kuvittelin jo että mulla on puoli autoa naarmuna, loppujen lopuksi vanteissa oli naarmuja, en tiedä tuliko kaikki mun töksähdyksestä mutta mulla oli maailman ahdistunein olo. Nyt kun sain jakaa asian tultuani kotiin on taas parempi olo. Voitaisko täälläkin pysyä omalla kaistalla?
Kun oltiin lähdössä Morgesista niin parkkihallin maksuautomaatti ei huolinut lippuani. Ajattelin että oli ehkä ilmasta, eihän se ollu. Joten kun ollaan autossa ja portin luona niin se ei avaudu, takana kauhee jono. Onneksi vierellä olevalla autolla oli näköjään käynyt samoin koska me molemmat haluttiin siitä pois, vähän huitomista ja max takapenkillä hoiti huitomisen erittäin hyvin koska heti kun hän näytti merkkiä niin saatiin tilaa tulla pois. Menin Migrosiin kysymään mitäs nyt ja siellä oli onneksi nainen joka soitti jollekkin miehelle joka ilmeisesti oli ruokatauolla. 10 minuutin päästä se tulee paikalle ja eiköhän se sitten saa sitä lippua toimimaan heti... Niin noloa ! Raukka mies joka joutui keskeyttämään ruokataukonsa siks että joku avuton tyttö ei saa maksettua lippua. Lupaan että se ei toiminu mun kanssa, kokeilin monta kertaa ja molemmissa automaateissa.
Muuten päivä on ollut hyvä, vähän siivousta ja ulkona oloa.
Pakko kyllä jakaa sunnuntain ha-ha-ha-haaahhaa. Junalla takaisin lentokentältä meidän vieressä istuu joku mies/poika joka alkaa nauramaan meidän jutuille, ei siinä mitään. Ollaanhan me aika hauskoja. Muut jäi kaikki Morgesissa pois paitsi minä ja tämä joka jatkoi Lausanneen. No sitten hän alkaa antamaan mulle elämän neuvoja miten Lausannessa selviää ja kuinka vaarallinen kaupunki tämä on ja missä mun kannattaa käydä ja mistä kannattaa pysyä poissa ja mitä hän tekee vapaa ajallaan ja mitä mun kannattais tehdä vapaa ajallani. Painotti että hän kyllä tietää kaiken kun on asunut täällä niin kauan, lopuksi selviää että hän on muuttanut Lausanneen kuukausi mun jälkeen. Hohho. Sitäpaitsi sen neuvot oli ihan idioottimaisia. Sitten tulee puheeksi että missä hän on asunut ennen sveitsiä. "No, mä asuin Washingtonissa kuus vuotta ja ennen sitä lontoossa vuoden että kyllä mä itseni ihan usa:n kansalaiseksi lasken ja vähän englannin kansalaiseksi" Kerroin että sanaa kansalainen ei kyllä käytetä tolla tavoin. Sen englanti oli jopa huonompaa kun mun, jos se on syntynyt turkissa ja kasvanut turkissa ja sillä on turkkilainen passi niin kyllä se nyt on niin että se turkkilainen on. Kaiken huippu oli että se sanoo inhoavansa ranskan kieltä, syy siihen on se että se "kuullostaa homolta". Mulla meni hermot ja sit loppu mukavat small-talkit.
Hihi, rikoin mun älä-osta-mitään-ennen-glasgowia-lupauksen ja ostin hienot&erittäin normaalit adidaksen turkoosi/valkoset juoksukengät juhlistaakseni sitä että salikortti loppui eilen ! WUHUUUU, nyt voin hyvin mielin lähteä lenkille, olen ladannut uutta musiikkia joten jihuu ja jess!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti