Tàysin, en pidà sità enààn laisinkaan mukana mikà on harmittanut moneen otteeseen. Alan taas skarppaamaan. Tàssàhàn kàvi nimittàin niin ettà unohdin kameran kotiin Milanoon mennessàkin...
Torstaina tosiaan hain kouluun ja kàvin kyrkiksessà, tàllà viikolla on tiedossa vohveleita torstaina. JESS! Nojoo, kouluun hakemiseenhan kàvi niin ettà ei siità tulekkaan mitààn, 900 kruunua on ilmottautumismaksu. Hanna sanoi ettà varmasti pààsen heittàmàllà sisààn kakkosvaihtoehtoon joten teen niin ettà haen vasta ensi vuonna sitten sinne. Syksyllà mietin vielà ja hengaan vaasassa tai jossain muualla. Saa nàhdà. Mun on aika turha miettià mun tulevaisuutta koska mun mielipide vaihtuu niin tiheààn tahtiin ettà voisi luulla ettà mulla on 5 persoonallisuutta.
Perjantaina oli aika normityöpàivà ja ihanan làmmin, työpàivàn jàlkeen tapasin Jennan, kàytiin cullyssà hakemassa mun kaulahuivi ja sitten jàmàhdettiin juttelemaan ja nauramaan kymmeneen saakka. Nàà meidàn naurukohtaukset alkaa jo kàydà vàhàn noloksi kun ne tapahtuu kassalla eikà kukaan saa itteààn kootuksi jotta saisi asian sanottua. Làhdettin molemmat juosten kotiinpàin ja nukkumaan pààsin vasta kahdentoista jàlkeen.
04.45 oli heràtys lauantaina, ajattelin ettà mulla olisi hyvin aikaa mutta ei todellakaan, kiire siinà tuli. Juna làhtisi 06.18 ja 05.55 làhdin vasta kotoa ja meidàn piti tavata 06.00. En kumminkaan myöhàstynyt niin pahasti. Kameran kuitenkin unohdin. Juna oli pari minuuttia myöhàssà mutta iloksemme huomattiin ettà meidàt on sijotettu samaan vaunuun ja peràkkàin, saatiin jopa vaihdettua paikat niin ettà saatiin istua vierekkàin. Tàtà vaihtoa tosin ne vaihtoihmiset varmasti katusi. Ei oltu hiljaa pidempààn kun ehkà minuutti kerralla kun yritettiin nukkua, nauraa ràkàtettiin ihan hysteerisesti. Unenpuutteella saattoi olla aika paljon tekemistà asian kanssa mutta ihmisten viha meità kohtaan nàkyi niiden silmissà. Jostain syystà nàin kày aina mulla ja Jennalla, meillà on niin tajuttoman hauskaa ettà ympàrillà olevat ei kestà sità. Ollaan Lausannen vihatuimpia.
Milanossa perillà kàytiin ostamassa metrolippu ja heti joku oli yrittàmàssà ottaa rahaa siità et se oli meidàn pyytàmàttà painanut muutamaa nappia. Löydettiin oikea metro ja pààstiin oikeeseen paikkaan. Ison kirkon aukiolle, ei kestànyt montaa sekunttia kun meidàn ympàrillà oli sata afrikkalaista antamassa ilmaseks naruja ranteeseen, sen jàlkeen ne halus kahvirahaa. Tàn jàlkeen ei enààn haluttu kàvellà sen aukion làpi, hullut. Löydettiin shoppailukatu ja sitten etittiin toista shoppailukatua. Löysin mustan neuleen, mustan nahkatakin, hopeaharmaan mekon, mustat ballerinat ja beiget korkokengàt. Ja sukkia. Vielà olisin halunnut yhden mekon jonka tyhmànà jàtin kassalla pois, kun palasin hakemaan sità niin ei ollut enààn kokoa. Toivon ettà se löytyy Nizzasta.
Syötiin aivan ihastuttavassa kahvila/ravintolassa ja istuttiin kadulla, ei kirjaimellisesti mutta siis ulkona. Tilattiin pizzaa ja pastaa joka jaettiin. Niin hyvàà. Jàlkiruuaks otettiin italialaista jààtelöà joka oli ehkà parasta. Ehdittiin vielà kàydà parissa liikkeessà ja sitten làhdettiin takaisin Juna-asemalle, jennan juna làhtikin 17.25, mun 19.28. Ehkà kiva kanssamatkustajille ettà meità ei pààstetty samaan junaan.
2 tuntia Milanon juna-asemalla ei ollut mitenkààn tylsàà, siellà oli liikkeità vaikka kuinka. Mun oli pakko lopettaa kierteleminen koska mun budjetti paukkui. Junani oli 30 minuuttia myöhàssà, ulkona satoi ja ukkosti kun viimestà pàivàà. Meillà oli todellinen tuuri sààn kanssa koska pàivàllà oli niin hienoa. Lausannessa olin vàhàn 23 jàlkeen, kàvelin kotiin jàrkyttàvàssà tuulessa ja luulin jààtyvàni. Olin kumminkin onnellinen ettà olin taas takaisin tutussa ympàristössà. Italiassa vastasin ranskaksi parikertaa kun mulle puhuttiin italiaa, se oli vàhàn noloa. Kuviakin tulee pari kunhan saan Jennan kuvat itselleni.
Sunnuntaina heràsin pirteenà jo 11, puoli yhdeltà Jenna soitti ja pààtettiin mennà kàvelylle, kàveltiin vàhàn ja istuttiin vàhàn. Ilmeisesti osataan aina valita hyvàt paikat koska nyt istuttiin jossain kodittomien kokontumispaikassa, jestas. Tunnin pààstà làhdettiin kotiinpàin molemmat, löysin aivan uuden tien kotiin. Harmittelin ettà ei ollut kameraa mukana. Kotona olin ehkà kolmelta. Aloin lukemaan ja nukahdin, heràsin taas ja luin ja nukahdin, nukuin pitkààn, luin pari sivua ja nukuin taas. Katsoin kelloa seitsàmàltà. Viis tuntia unta. Jàrkyttàvàà. Syötiin tosihyvàà lihapataa. Ostin vihonkin Milanosta johon alan kirjottelemaan reseptejà. Musta tulee vielà tàhtikokki. Ihmekyllà nukahdin ennen yhtàtoista kun olin lukenut kirjan loppuun, nyt oon siis lukenut 1,75 paksua kirjaa ja yhden laihan kirjan sen jàlkeen kun mun kone làhetettiin huoltoon. Ihan hyvà saldo. Mun puolustukseni sanon ettà Lauantaina luin neljà tuntia putkeen junassa joten siinà meni puolikas paksukirja.
Eilinen oli aurinkoinen &kuoleman tuulinen. Illalla kàytiin salilla ja juoksin kotiin pelottavaa tietà. Mun laskelmien mukaan on enààn 2,5 viikkoa Nizzaan, mistà nàità matkoja tulee?
