Pakko vähän skipata lakkoa. Sveitsi oli mahtava ! Liian hauska viikonloppu liian oudoilla tapahtumilla.
Viime viikon keskiviikkona Vaasassa oli Wasa by night, mikä tarkottaa sitä että kun pääsin töistä yhdeksältä näin miehen pissaavan vapaudenpatsasta päin. Keskellä toria. Itse olin päättänyt että en tosiaankaan mee ulos mutta kun Tiina soitti niin unohdin päätökseni. Nautittiin elämästä Tiinan ja Lauran kanssa viinipullon ja skumppapullon merkeissä ja mentiin baariin taas hyvin myöhään. Jostain syystä meillä valahtaa aina se lähtö ulos tooosi myöhäseksi jos oon Tiinan kanssa liikkeessä. Kotiin lähtö venhähti siis myös luonnollisesti.
Torstaina heräsin 30 minuuttia ennen kentälle lähtöä. En ollut pakannut. Lento Vaasasta Tukholmaan oli täyttä tuskaa ja vannoin että en enään ikinä mene ulos päivää ennen lentoa. Tukholmassa mulla oli vähän kiire mutta en jaksanut liikkua nopeesti. Ostin vitamin well focus juoman jonka jälkeen skarppasin todenteolla. Miksi niitä ei myydä suomessa? Kun olin juuri istahtanut paikalleni lentokoneessa joka oli lähdössä Geneveen muistin että olin jättänyt puhelimeni vessaan kun laitoin sen pois päältä. Kauhee paniikki, pitääkö mun mennä takaisin xpress radion käyttämiseen, ei ei ei ei paniikki, pakko päästä ulos, kaikki muu käy mutta ei xpress radiota ! Istuin toisiks taaimmalla penkkirivillä ja mun onnekseni takana oli lentoemäntä jolta kysyin (anelin) apua, hän sanoi että mun pitää mennä eteen kysymään. Ruotsalaiset oli vähemmän iloisia kun mä ängen ulos ja ne yrittää päästä sisään. Kun pääsin vihdoin eteen kaikki matkustajat olivat sisällä. Otin koiranpentu ilmeeni esiin ja anelin jos saisin juosta hakemaan puhelimeni kun se on ihan ulkopuolella. Sain 5 minuuttia. Mies tulee mukaani ja avaa 7 porttia jotta päästään takaisin boarding kohtaan. Kirosin itseni kun valehtelin että se on ihan lähellä, 5 minuttia tekisi tiukkaa. Lähdin juoksemaan 12 gatea taaksepäin, korkokengät jalassa. Sellaseen urheilusuoritukseen en uskonut pystyväni, kiitos Vitamin Well focus. Vessa oli varattu, koputin ja sain vastauksen että ei siellä puhelinta ollut, hitto. Potkasin korkkarit pois jalasta ja juoksin takaisin. Päässä vaan vilisi kuvia xpress radiosta.
Henkilökunta kyseli jos löysin puhelimen, en tietenkään mutta kiitos silti. Matkustajat katsoi vihaisesti kun tulin takaisin, nehän oli kaikki odottaneet omilla paikoillaan 5 minuuttia. Omalla paikallani lentoemäntä jolta olin ensin pyytänyt apua alkoi etsimään löytötavarapaikan numeroa. Katsoin laukkuani. Otan käteeni puhelimen. YLLÄTYS ! Se puhelin oli kokoajan ollut omalla paikallaan, en edes ollut tarkistanut. Samaan aikaan lentoemäntä tulee mun viereen, heitin puhelimen laukun pohjalle ja toivoin että hän ei huomannut. Kanssamatkustajat tarjoutuivat soittamaan kyseiseen numeroon mutta samaan aikaan pilotti kuulutti että kaikki elektroniset tavarat pitää sulkea. En todellakaan kertonut kellekkään että se oli mun laukussa. Vielä ennen laskeutumista Geneveen lentoemäntä tuli taputtamaan mun olkapäätä ja sanoi että eiköhän kaikki vielä järjesty. Eiköhän.
Sveitsissä oli lämmin, aurinkoa ja 25-27 astetta koko viikonloppu. Mä olin torstain aamupaniikissa pakannut mukaan 2 takkia, 3 huivia, pitkiä housuja, pitkiä paitoja, villapaidan jne. Ihanaaa. Torstaina syötiin aivan mahtavaa lohta, juotiin Moetia ja käytiin pikaisesti great escapessa. Perjantaina nukuin hullun pitkään, kävin puistossa tapaamassa vähän kavereita ja näin myös Nilsin ja uuden au pairin Tiian. Illalla mentiin ulos isolla porukalla, Great escapessa tanssittiin pöydillä tavalliseen tapaan, baari tarjosi meille shottikierroksen ja pian kaikilla muillakin pöydillä tanssittiin. Buzziin päästiin jonon ohi mutta siellä viivyttiin ehkä 30 sekunttia, hyi hitto sitä ihmismäärää. Niin ahdistavaa. Mentiin siniseen liskoon ja sieltä kotiin.
Käytiin pizzalla aivan ihanassa ravintolassa Water gatessa joka oli ihan järven vieressä. Itse en pystynyt keskittymään omaan ruokaan kun Finn joka istui vieressäni tilasi mustekala pastaa, maailman ällöintä. Siinä oli varmaan 6 babymustekalaa. Se oli niin kuvottavan näköistä. Onneksi sain takeaway boxin. Lauantaina olin niin poikki monen päivän juhlinnan jälkeen että en todellakaan halunnut mitäään viiniä. Kävin ostamassa pari redbullia ja se olikin paras päätös ikinä. Oli ehkä maailman onnistunein ilta, käytiin vähän pienemmällä porukalla uudessa paikassa nimeltä Lido. Tanssittiin sulkemiseen saakka.
Sunnuntaina käytiin vähän kävelyllä ja illalla menin entisen isäntäperheen luoksi illalliselle. Oli niin hauskaa, mulla on ollut perheen äitiä ja poikia niin ikävä ! Tuli kyllä vähän sellanen fiilis että ei ikinä olisi pitänyt palata suomeen. Mutta mutta, toisaalta tiedän ainakin että mulla tulee aina olemaan vaan mahtavia muistoja koko vuodesta, kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Maanantaina pakkasin tavarani viidessä minuutissa ja lähdin kämpästä. Alimmassa kerroksessa muistin että en ole nähnyt passiani sitten torstain, purkasin siis koko laukkuni käytävässä. Ei löytynyt mistään, muistin että mun käsilaukussa on reikä sisällä ja sielähän se oli. Onneksi. Syötiin aamupala Lauran kanssa juna-asemalle ja otin junan kohti Geneveä. Haikea junareissu mutta olin onnellinen että kävin. Tarvitsin sen ja nyt ikävä sinne on laantunut. Mikä ei siis todellakaan johdu siitä etteikö siellä ollut hauskaa vaan siitä että sain vielä kokea kaiken kerran, kaikki oli niinkun ennenkin. Nyt on aika jatkaa matkaa.
Arlandassa mulla oli 3,5 tuntia aikaa, söin kokoajan. Hahhaha, istuin starbucksissa lehden kanssa ja olin aika onnellinen. Tukholmasta Vaasaan mun vieressä istui vanhempi nainen joka kokoajan kauhisteli kuinka pieni lentokone on, kuinka ärsyttävä yksi ja ainut lentoemäntä on ja kuinka ei varmaan päässä perille kun näin pieni lentokone on ahdettu täyteen. Päästiin kumminkin perille.
En edes vaivautunut ottamaan kameraa mukaan joten kuvat puhelin laatua
