Parempi päivä

Eilinen päivä jatkui myös yhtä huonosti, ranskantunti oli fiasko. Naurettavan vaikeeta enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Kysyin taas itseltäni miljoona kertaa miks ihmeessä edes maksan siitä nöyryytyksestä. Olin iloinen kun pääsin vihdoinkin nukkumaan yöllä.

Tämän päivän kohokohta oli kun joku ökyrikas nainen tuli katsomaan taloa, se puhui mulle ihan kun vajaaälyiselle. Enhän mä mitään muuta osaa kun hoitaa lapsia ja siivota kun en edes puhu ranskaa. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Miks kaikki sekopäät hakeutuu puhumaan mun kanssa. Ja toinen kohokohta oli toki skypekeskustelu Annan kanssa joka ei yhtään helpota mun oloa täällä.

Työpäivä meni siinä missä muutkin, mulla on tosin niin ikävä kotiin että sydämmeen vähän sattuu. Varsinkin kun mun parhaat kaverit lähtee, Gabriella lähtee ensi kuussa, Maggie lähtee ensi kuussa ja Sue lähti viime kuussa. Maailman tylsimpää.

Olen ottanut käyttöön laskettelutakin ja lasketteluhousut kun ulkoilen poikien kanssa (jotka on huippuhyvät kun ollaan lumisotaa ja mä juoksen itteni astmakohtauksen partaille pulkka perässä jossa pojat), viimevuonna käytin näitä kun oli -25 C tai kylmempää, nyt täällä on miinusta pari astetta, haha.

Yritän nyt vähän piristyä ja lähden morgesiin White horseen neljän francin vedelle kavereiden kanssa ! Onneksi huomenna on jo keskiviikko mikä tarkoittaa että pian on viikonloppu joka on taas täynnä ohjelmaa jolloin saan muuta mietittävää:)

24 päivää suomeen on

Koti ikävä pahenee aina kun suomimatka lähenee. En malta odottaa että taas pääsen siihen tuttuun ympäristöön, puhumaan suomea, tapaamaan kaikkia ja syömään suomalaista ruokaa. Mulla on myös tajuttoman ikävä ratsastusta. Ja ihme kyllä pohjoismaaita, täällä on kulttuuri niin erinlainen ja nyt kaipaan kotia.

Päivät tuntuu matelevan eteenpäin vaikka kaikki on kun ennenkin. Lisää kavereita lähtee kotiin lopullisesti, neljä kuukautta on tarpeeksi jo monelle. Onhan tämä kaikki jotain ihan muuta kuin olin ajatellut, jos totta puhutaan niin koko viimekevät/kesä meni niin sumussa että en edes ymmärtänyt mihin olen lupautunut. Ulkomaille vuodeksi tuntui helpolta päätökseltä kun sen tein. Vastuuta on paljon ja varsinkin kun stressaan  itseni kipeeksi kun pelkään että lapsille tapahtuu jotain. Aivan kuten ennen lauantaisin kun pidin talutustunteja ja joka perjantai ilta mulla oli maha kipeänä kun stressasin jos jokin poni pelleilee ja ratsastaja tippuu kyydistä. Tuntuu että nalkutan kokoajan mutta oikeesti pelkään vain että jotain pahaa sattuu. Jos olisin jossain toisessa perheessä olisi huomattavasti helpompi sanoa että kiitti mulle riitti, nyt mulla ei ole syytä ja viihdyn kumminkin silloin kun en mieti tai sillon kun mietin kunnolla, tiedän että tulen olemaan täällä vielä 8 kk.

Ehkä se on tämä pimeys joka saa mut näin tylsäksi.

Ainut joka piristi päivääni tänään oli kun katsoin vaasan sään, -15 C ! Täällä tuntuu jäätyvän vaikka ulkona on +3C.

Oikeesti mulla ei oo asiat laisinkaan niin huonosti kun tekstini antaa ymmärtää, olen iloinen ja onnellinen 99% ajasta, nyt on vain koti ikävä:)

sushia, viiniä ja karkkia, lumihelvetti ja joulumieltä

Mukava viikonloppu oli vaikka suunnitelmat meni lähes kokonaan uudeksi.

Perjantaina oli synttäri-illallinen, thai orchidessa, tai jotain sinne päin. Kaikki päätti ottaa sushia mutta mä melkein jänistin ja meinasin tilata kanakeiton. Otin itseäni niskasta kiinni ja tilasin sushia, 3kpl lohi ja 3kpl avokadoa. En oo ikinä syönyt avokadoa joten tuppla ansa. Kun ne tuli pöytään mua jännitti lisää. Paniikissa sain yhen rullan tikkujen väliin ja keräiltyäni rohkeutta viisi minuuttia söin sen. Ei niin paha, ei maistunu oikeastaan laisinkaan pahalle. Sitten otin inkivääriä, wrong move, hyi hemmetti. Ajattelin että pahan maun saa pois uudella sushilla, toinen oli huomattavasti pahempi, se oli avokadoa. avokado itsessään ei ollut paha mutta hyi. Tsemppasin itseäni 10 minuuttia lisää kunnes sain kolmannen sushin syötyä, lohella. Ja se oli viimeinen. Olisi kannattanut jättää kokeilut siihen ensimmäiseen niin olisi jäänyt positiivisempi kuva. Sushi ei ole mua varten, kolmas oli todella paha.

Illallisen jälkeen muut lähti ulos mutta minä lähdin kotiin, ulkona satoi lunta, lisää lunta. Ja nyt tulee hauska stoori ! Tai en tiedä onko se surullinen. Lausannen juna-asemalla  on coop, siellä käy monia kymmeniä tuhansia ihmisiä viikottain, yksi niistä olen minä. Käyn yleensä perjantaisin ja lauantaisin. Illallisen jälkeen mun piti mennä ostamaan karkkia koska se sushin paha maku oli saatava pois. Kun astun kauppaan multa kysytään onko tänään viini vai karkkipäivä. OIKEESTI! hahaha! Mutta totta se on, en ole ikinä ostanut muuta sieltä kun viiniä tai karkkia. Joku herkempi voisi loukkaantua mutta mä vaan hymyilin ja sanoin bonbon. Kassahenkilökunnalla on varmasti hyvä kuva mun terveellisyydestä, karkkia ja viiniä, mikä oksettava sekoitus.

Lauantaina oli tullut lisää lunta, Sveitsi oli sekaisin. Mun piti mennä kaupunkiin Gabriellan kanssa ja mm pienentää kelloa, odotin bussia 50 minuuttia renensiin, sinä aikana kun odotin olisi pitänyt tulla renens bussi ja kolme eri bussia morgesiin. Vihdoin tuli bussi, renensin bussi oli jo 45 minuuttia myöhässä joten otin morgesiin bussin koska mun bussi oli varmaan ajanut ojaan tms. Sweet. Kaikki on sekaisin, bussit on myöhässä, junat on myöhässä. Ihmiset sekoilee ja heittää lumipalloja.

Opin tänä viikonloppuna että vahingonilo on paras ilo. Kun lauantaina odotin junaa morgesissa niin menin sellaseen lasikoppiin joka on keskellä peronkia. Siellä seisoi n.20 ihmistä joten se oli täynnä. Ulkona on kylmä, kylmä ollakseen sveitsi, -2 C. Mulla tulee kylmä kun katselen ihmisiä lasikopin ulkopuolella. Meidän raidetta pitkin tulee juna joka ei pysähdy, se ajaa täysiä ohi, viima tuntuu lasikoppiin sisälle ja luulin hetken että koppi hajoaa. Tämän aikana kaikki lasikopissa vain hiljenee ja katsoo ihmisä ulkopuolella. Kaikki lumet lentää perongille ihmisten päälle. Kun juna on mennyt ohi ihmiset alkaa putsaamaan lunta pois vaatteistaan ja nostamaan pipoa maasta kun se tuuli päästä pois. Mitä tekee kanssaihmiset lasikopissa. Joka ikinen alkaa nauramaan. Oikein suoraan sydämmestä naurua, raukka lasikopittomat. En itse kyvennyt nauramaan. Sisäisesti nauroin muiden naurettavuudelle, miten ne voikaan nauraa niin iloisesti, ja se nauru alkoi ihan samaan aikaan.

Pääsin vihdoin Lausanneen ja kiivettiin Gabriellan kanssa mäkiä ylös Swatch liikkeeseen, kiitos vaelluskenkäni koroilla. Mulla ei ollut ongelmaa mutta Gabriellalla oli, se meinasi liusua taakseppäin samaa vauhtia kun tuli ylös. Swatch liikkessä oltiin erittäin ystävällisiä, meille avattiin ovi, heti tultiin palvelemaan vaikka putiikki oli täynnä, kello oli pienennetty kahdessa minuutissa, uusi oven avaus ja hyvää loppupäivää. Sitten alkoi alaskäveleminen joka ei ollutkaan niin helppoa. Mentiin talojen seiniä pitkin alas niinkuin kaikki muutkin. Lumi+jää+mäet=ei kiva. Täällä ei myöskään hiekoteta. Käytiin vähän vaatekaupoissa mutta pidettiin päämme kurissa eikä ostettu mitään, käytiin hakemassa kananmunia, maitoa, kermaa, siirappia ja sokeria jonka jälkeen lähdettiin Annielle.

Anniella oli kaikki (lähes kaikki) ruotsalaiset kokoontuneet, tehtiin lussekatter, knäck, kola ja piparikakkuja. Ainut joka ei onnistunut oli knäcki, joka oli mun ja Gabriellan tekemä. Se ei kovettunut ja oli ällöä, luulen että maku johtui siirapista joka on toisenlaista täällä. Ne kaikki syötiin kumminkin. Kuunneltiin joululauluja ja fiilisteltiin, pari tyttöä haki neljä pulloa viiniä ja pian kaikki oli jo valmiita lähtemään ulos. Mulla ei ollut vaatteita eikä oikeen rahaakaan joten päätin taas kilttinä lähteä kotiin. Hyvä minä !

Tänään heräsin yhentoista maissa, katselin vähän notredamin kellonsoittajaa ja säikähdin. Se on pelottava, jopa pelottavampi kun muistin, en kattonut loppuun. Kolmen aikoihin lähdin bussilla kohti morgesia, tänään bussit toimi jo paremmin, sveitsiläiset on selvinnyt alkushokista. Otin junan Geneveen ja tapasin Saran globuksen ulkopuolella. Löydettiin luterilaiseen kirkkoon kartan ja suomalaisen neuvon avulla. Mentiin eka tarkastamaan myyjäiset jossa tavattiin myös Monica ja Riikka. Oli mukavaa kun kaikki puhui suomea ympärillä. Myyjäiset oli aika köyhät, hullun kallista lakritsaa ja salmiakkia. Karjalanpiirakoitakin kuulemma olisi ollut mutta missattiin ne. En ostanut mitään. Saatiin paikka parvelta kun alakerta oli täynnä. Lapset sekoili, itki ja huusi, karkasi vanhemmiltaan ja kontti papin jaloissa. Joululaulut oli kauniita. Toki mulla oli hyvin epäsuomalainen olo koska tiesin vain yhden lauluista vaikka laulettiin yhteensä tunti. Laulujen jälkeen saatiin glögiä, pipareita ja joulutorttuja. Vuoden ensimmäinen joulutorttu, mä rakastan joulutorttuja ! Jos joku haluaa lähettää luumuhilloa ja lehtitaikinaa niin otan kiitollisena vastaan. Voisin jopa itkeä onnesta.

Nyt olen kotona, ulkona sataa edelleen lunta. Huomenna saan herätä aikaisin ja viedä Nilsin kouluun koska talvirenkaat vaihdetaan vasta tiistaina ja juna menee aikasemmin vanhemmilla. Onneksi olen viettänyt rauhallisen viikonlopun sinäänsä että en ole yömyöhään hiippailut kaupungilla joten odotan oikein sitä kun saan Nilsin vietyäni tehdä luksusaamiaisen, ottaa kylvyn, katsoa salkkarit, tehdä ranskanläksyt jouluvalojen alla ja sitten aloittaa työpäivä hakemalla Nils koulusta.

Ensi lumi

Eilen oli huono päivä. Ei oikeastaan mitään syytä siihen edes ollut mutta aina välillä pitää olla vähän tyytymätön johonkin ku menee liian hyvin;) Lähinnä ahdisti se että tietää että tämä kaikki loppuu tiettynä päivämääränä, mulla ei ole mitään pysyvää nyt. Ei työtä, ei opiskelupaikkaa, ei kämppää eikä edes kaupunkia tai maata. Ja kaikki ystävät täällä, me lähdetään eri puolille maailmaa kaikki, osa aikaisemmin osa myöhemmin. Toisaalta tämä on vaan vuosi mun elämästä josta on jo pian mennyt puolet. Mutta silti, onhan se hieman pelottavaa kun ei tiedä mitä seuraavaksi. Toivon että olisinkin vaan päättänyt alunperin lähteä ulkomaille maaliskuuhun saakka niin olisin saanut luettua pääsykokeisiin turkuun ja mahdollisesti aloittaa opiskeleminen syksyllä, nyt olisi motivaatiota vaikka muille jakaa mitä lukemiseen tulee. Pitää keksiä jotian muuta.

Eilen kävin illalla kattomassa uutta kämppää, tosikiva ! Hienot isot huoneet ja korkea katto. Söpössä talossa ! Siitä tulee kyllä hyvä. Asun alle minuutin päässä ruotsalaisten au pair tapaamisten paikastasta ja 10 minuuttia kävellen juna-asemalle. Pari minuuttia järvelle. Sijainti huippu siis..

Satoi vettä kaatamalla mutta parissa tunnsissa se muuttui lumeksi, lunta oli jopa meidän kylässä kun tulin kotiin. Ja edelleen on jäljellä, autot on pihassa. Ei ole talvirenkaita vielä joten niillä ei noilla teillä ja mäissä ajeta. Minä ja Nils vaan ihasteltiin lumentuloa aamulla ikkunasta, leikittiin ulkona ennen lounasta ja nyt iltapäivällä ja takaisin ollaan menossa, oon saanut 100 lumipalloa niskaan ja pojat olisi mieluiten ottanut sisään kaiken lumen. Lumi on kiva.
Baby ei tullutkaan hoitoon, meni ehkä anopille.

Illalla mennään ruotsalaisten kanssa syömään ja juhlistamaan mun ja Alettan synttäreitä. Ja sushi-ravintolaan ! Kyllä. Sushi ! Ja minä suostuin siihen alle minuutin ylipuhumisen jälkeen vaikka ensireaktioni oli että "ei ikinä, hyi hitto! Sushia en ikinä maailmassa söisi! " Tunnen että olen nyt kypsä kokeilemaan, voi olla että olen eri mieltä parin tunnin päästä kun ne rullat on mun edessä.

Huomenna Lausanneen ja katson jos saisin pienennettyä kelloani niin saisin sen käyttöön, sitten ranskaan ja Monican kanssa illalla Macumbaan. Sunnuntaina menen Monican siivillä suomalaiselle pikkujoululounaalle hänen entiseen perheeseen. Siitä tulee mukavaa ! Sen jälkeen Geneveen suomalaisille joulumyyjäisiin ja joulukirkkoon ! Kyllä, minä ja kirkko vapaaehtoisesti eikä edes ole jouluaatto. Yllätän itseänikin jatkuvasti täällä.

Harvinaisen mukavaa että taas on viikonloppu.

Lasken päiviä

Vaikka kaikki on paremmin kun hyvin täällä odotan todellakin että pääsen kotiin taas hetkeksi. Tasan neljän viikonpäästä olen lentokoneessa helsingistä vaasaan. Ennen sitä niin on kaksi viikkoa ja yksi päivä niin olen jo lontoossa, tähän aikaan varmaan shoppailemassa kun mielipuoli. Hyvää tässä laskemisessa on ollut se että olen tajunnut mulla olevan vain kaksi täyttä työviikkoa ennen kotiin paluuta. Ens viikko, sen jälkeen olen vapaa perjantaina kun lennän aamulla lontooseen, sit tulee taas täys viikko ja sit on vain kolmen päivän viikko jonka jälkeen lähtee lento suomeen. Se tekee yhteensä huominen mukaan laskettuna 18 työpäivää. Kyllä minä selviän !

Odotanodotanodotan <3

19 vuotta

 Huomenta päivää iltaa, heräsin lauluun ja sain puhaltaa kynttilän maailman hienoimmasta kakusta, ei meinannut onnistua kun mulla on aina vähän huono happi aamuvarhain, sain myös todella kivan lahjan, swatchin kellon,





joten olen pian sveitsiläinen. Ei tarvitse enään kaivaa esiin xpress radiota kun haluan tietää paljon kello on:) En olisi itse osannut valita kivempaa mallia, vähän liian pitkä se on mutta sen saa varmasti fiksattua.

Heräsinkin sen jälkeen vaikka olisin saanut nukkua vielä pari tuntia. Oloni oli hieman tyhjä kun en ollutkaan kotona niinkun tavallisesti, se tunne katosi kumminkin äkkiä. Olen saanut niin kivoja (ja niin monta) onnitteluviestiä että olen ihan äimänä. Kaikki kiitos facebookin muistutuksen tottakai mutta silti :D

Ollaan syöty kakkua ja tortilloja poikien kanssa ja käyty ulkona pelaamassa jalkapalloa ja olen imuroinut joten se on tältä viikolta tehty. Kun lähdettiin ulos Nils tahtoi ehdottomasti laittaa starwars maskin päälle. Mua nauratti ja muillakin oli vaikeeta pitää naama peruslukemilla kun ne käveli vastaan.

 Eilinen meni tosiaan white horsessa morgesissa kavereiden kanssa, tänään lähden tän kirjoitettuani suoraan manoraan jossa on ruotsalaiset, sen jälkeen ranskantunnille ja sitten pubiin ranskankurssilaisten kanssa. Eilen pubissa vesi maksoi enemmän kun kalja, kirpasi hieman. Jotain on väärin tässä maassa. 

Perjantaina mä muuten hoidan poikien serkkua pari tuntia keskellä päivää, 10 kuinen baby ! Oon melkeen tosi innoissani! Olo alkaa olla kun suurperheen äidillä, perjantaina täällä on minä, max, theo hetken, nils ja baby! Jännittäväää

Kuva samasta paikasta kun blogin ylin kuva jonka otin alle kuukausi sitten. Tänne on nyt tullut syksy, lapset pirtää koulussa puita joista lähtee lehdet samalla kun suomessa varmaan piirretään lumipiirrustuksia. Tälle päivälle oltiin luvattu lunta mutta ei näy missään.

Häpeäpilkut joiden kanssa en ikinä menisi paikallisesta

Oon aika hyvin jo omaksunut sveitsiläiset tavat ja jos olen hiljaa niin voisin jopa mennä paikallisesta. Tai jos asioin kaupassa normaalisti niin ei ole ongelmaa. Mutta, mulla on mun häpeäpilkut jotka paljastaa että en tosiaan ole täältäpäin, kukaan itseäänarvoistava sveitsiläinen ei ikinä näyttäytyisi julkisesti näiden kera.

Ensimmäisenä noi kengät. Ne on niin rumat ja silti käytän niitä julkisesti, eli keskustassa, yleensä kun menen ranskantunneille ja torstaisin kun on au pair tapaaminen. Ihan vaan siksi että joudun kävelemään niin pitkiä aikoja joten why not? Käytän niitä myös aina päivisin kun ulkoilen lasten kanssa mutta se ei ole niin outoa. Kun kävelen Lausannen juna-asemalla/metrotunnelissa tuntuu että kaikki tuhannet ihmiset vaan tuijottaa mun kenkiä. Ei se mitään, ne on tosihyvät jaloille vaikka niistä ei muuta hyötyä olisikaan.

Toisena nokian xpress radio. Tässä iphone maassa on aina yhtä naurettavaa kaivaa puhelin esiin. En ole nähnyt ainuttakaan paikallista jolla olisi jokin muu puhelin kun iphone, ja ne jotka on tänne muuttanut on nopeesti hankkinut iphonen, jollei niillä ole jotain uutta kosketusnäyttö puhelinta. Ihmiset ei oikeen tiedä miten reagoida kun se otetaan esiin, ne varmaan luulee että olen täysin epäonnistunut elämässäni, onhan se ruma. Mutta toisaalta, pysyypä ainakin tallessa. Ei kukaan tota haluaisi varastaa vaikka tyrkyttäis.

Kolmantena villasukat, ei kellään oo villasukkia. Ei niitä ehkä olla keksitty täällä. Vähintään yhtäpaljon katseita kerää villasukat jotka pilkistää kenkien varresta kun noi naurettavat kengät yksinään. Vielä kun ne on punaiset.

Oon varmasti kävelevä painajainen kun odotan junaa, villasukat leggingsejen päällä, jalassa valkoset kauhukengät ja matopeliä pelaten..

Joululahjastressi

Toiveita saa pistää tulemaan! Äidin on hankittu ja Annan, eli kaikki muut pliis, auttakaa mua !

Perjantain vietin kotona, katsellen leffaa ja polttaen kynttilöitä. Fredagsmys ! Ajattelin jo että meni aika kivuttomasti ilmoittaa kaikille että en tuu ulos mutta puoli kaksitoista alkaa tulla agressiivisiä viestejä että miksi en ole ulkona ja että siellä ollaan valmiita maksamaan taksi mulle jotta tulisin ulos. Mutta ei, en kertakaikkiaan jaksanut eikä ollut intoa.

Lauantaina heräsin aikasin yhdeksän aikoihin ja olin niin onnellinen että olin viettänyt koti illan. Aamutoimien jälkeen lähdin kohti lausannea ja aikeina olla Monikan shoppailuseurana, itselläni ei ollut lupaa ostaa mitään. Toisin kävi. Ostin kaupan rumimmat kengät. Ne on niin rumat että ne on ihan tajuttoman hienot. Näyttää vaelluskengiltä joissa on maailman epäsiroin korko. Hitsi ne on kivat ! Ja oli kalliit mutta ne oli mun synttärilahja itselleni (pariisin ja lontoon matkan lisäksi). Sit ostin vielä raitapaidan, mustat housut ja korkeavyötäröiset shortsit. Jee ! Ajattelin tämän jälkeen että mun on ostettava joku joululahja niin ei tunnu niin pahalta mutten löytänyt oikeen mitään. Äitille olisin löytänyt 20 eri lahjaa, ja Annalle kans. Muut on niin vaikeita ! Ja mitä ostaisin tämän perheen äidille ja isälle, niillä kun tuntuu jo olevan kaikki...

Shoppailun jälkeen ehdin juuri ja juuri kotiin kun saan kutsun Cullyyn, Lauran ja Maggien luokse, söin kuitenkin ensin ja sitten lähdin sinne jonka jälkeen lähdettiin Lausanneen. Löydettiin uusi pubi, Captain cook ja sitten päädyttiin Buzziin ja tavalliseen tapaan darlingsiin joka on ihan tylsä paikka nykyään. Siitä on mennyt koko hohto mutta sinne silti päätyy joka baari illan lopuksi.

Sitten ! Löysin uuden bussilinjan joka vie mut lauantaisin ja sunnuntaisin Renenssiin joka on yksi stoppi ennen lausannea eli sieltä menee kokoajan junia. Paikka missä minä asun on siis renensin ja morgesin välissä, nyt sen sijaan että otan bussin "taaksepäin" morgesiin ja sieltä junan lausanneen niin säästän aikaa ja pääsen suoraan oikeeseen suuntaan. Tämän lisäksi ensimmäinen bussi lähtee sieltä jo 06.04 sunnuntai aamusin, ei tarvitsisi odottaa kahdeksaan ! Kokeilin tätä ensin siis lauantai päivällä kun menin shoppailemaan ja sunnuntai aamuna odottelin bussia jota ei tullut. Sain kyydin kotiin kaverilta smart autossa (naurettavaa!) Bussi lähti vasta 06.35 renensistä kun tarkistin tänään aikataulut

Sunnuntai meni nukkuen, ranskaa opiskellessa, lenkkeilessä, fondueta syöden ja lisää nukkuessa. Sopivan rauhallinen viikonloppu viime hektisen viikonlopun jälkeen.

Tänään täällä sataa taas, Nils on pyytänyt että kokeilisin sen hauista ja sillä tosiaan on pieni lihas, joka on sen mukaan jättestor. Sit alkoi kilpailu maxin ja nilsin välillä. Minä voitin. Oon pyykännyt yhden koneen ilman pesuainetta, pitkästä aikaa unohdin sen ! Ja sitten perus kotiaskareita, en malta odottaa joululomaa jolloin saan taas olla itseni ikäinen enkä henkisesti näin vanha. Oon mä fyysisestikin, nyt on jo mennyt kuukausi siitä kun viimeksi on kysytty papereita missään, täällä ollaan tositarkkoja joten totuin jo siihen. Joko oon kaikkien silmiin vanhentunut tai sitten mut jo tunnistetaan joka paikassa, en tiedä kumpi on pahempi vaihtoehto.

Nyt illalla ranskaa, huomenna en tiedä vielä, keskiviikkona ranskaa+pubi kurssilaisten kanssa, torstaina luciaharjoitukset+uudenkämpän katsastus+au pair tapaaminen, perjantaina synttäri illallinen ruotsalaisten kanssa ja sitten ehkä johonkin clubiin ja lauantaina ranskaan katsomaan Sean Paul Monican kanssa ! Sunnuntaina kotiin Genevestä, siinä tämä viikko onkin:)

Le bonheur

Onni on sitä kun kävelee kotiin keskellä yötä, huomaa että vahingossa ajatteli ranskaksi ja alkaa jo sekoittamaan ranskaa englantiin. Tajuaa että on niin random paikassa ettei tosikaan (sveitsi..!?) mutta viihtyy silti niin mahtavasti. Ikävöi ystäviään ja perhettä suomessa mutta tietää että ne näkee pian, viiden viikon päästä olen jo Suomessa. Ymmärtää kuinka paljon voi kokea olematta miljonääri, juuri kotiuduin Pariisista ja kolmen viikon päästä olenkin jo Lontoossa. Tietää että enään ei ole montaa sunnuntai aamua jolloin kotiudun aamu kahdeksalta koska on joutunut odottamaan ensimmäistä juna bussi yhdistelmää viidestä, pian asun ihan Lausannen keskustassa. Huomaa että ulkona on + 8 ja pian on joulukuu, on nauttinut auringosta ja toivoo että sadepäivät on ohi mutta jos ei niin ei se maailmaa kaada, sade on oikeastaan aika kiva, kunhan on tarpeeksi iso sateenvarjo.

Valvon ihan vain valvomisen vuoksi ettei tämä päivä loppuisi vielä.

Takaisin arjessa

Noniin, pariisi hehkutus on ohi, paitsi että jätin vahingossa mun sveitsin oleskeluluvan vissiin sinne. Hups, mutta eikai sitä kukaan kysy kun ei oo tähänkään mennessä kysytty.

Oon kestänyt sadetta ja myrskyä viikon, nyt se on ohi. Aurinko paistaa tänään mikä on harvinaisen mukavaa. Päivät on mennyt ihan tavallisesti, maanantaina ei ulkoiltu laisinkaan kaatosateesta johtuen mutta eilen oli parempi. Tein eilen myös elämäni ensimmäiset ja parhaat letut, ne syötiin loppuun todella nopeasti. Se on hyvä merkki !

Maanantaina oli tavalliseen tapaan ranskantunti, eilen tavattiin Monican kanssa Morgesissa, tarkoitus oli mennä white horseen mutta kumpikaan meistä ei halunnut ostaa mitään pubista joten mentiin mäkkäriin jätskille ja puhuttiin tunti tai kaksi.

Tänään lapset oli käyttänyt vähän geeliä hiuksiinsa, melkeen valui lattialle niiden päästä kun ne juoksi ympäri. Nyt kumminkin tiedossa ranskantunti ja sen jälkeen mennään ranskanryhmän kanssa pubiin. Eli perus meininkiä.

Muuten vinkkinä kaikille jos iltalukemiset on vähissä niin kannattaa avata sveitsiläinen pankkitili. Nimimerkillä sen tehneenä kuukausi sitten enkä vielläkään oo saanu luettua kaikkia (yli 100 sivua joista en ole, totta puhuen,  vielä lukenut sivuakaan) papereita ja lisää tulee kokoajan postissa. En myöskään tiedä miten käyttää verkkopankkia kun siihen tuli jokin laskimen näkönen ja sen käyttöohjeet on aika monimutkaset. En uskalla laittaa sinne rahaa kun en tiiä miten mikään toimii.

Paris Paris Paris

Pariisi vei sydämmeni täysin.

Perjantaina aloitimme matkan kohti määräpäätä, pääsinkin töistä 10 minuuttia aikaisemmin kun olin odottanut joten ehdin aikaisempaan bussiin ja junaan ja olin ennen seitsämää lentokentällä. Sain vaihdettua rahaa. Mikään ei tosin ole niin masennuttavaa kun vaihtaa franceista euroihin koska se pienenee se summa. Pääsin myös check innistä kun mulla oli varausnumero mukana eli no problems vaikka ei ollut printeriä. Diana ja Monica oli jo paikalla ja oli ottanut pari tasoittavaa kaljaa lentopelkoon. Minä söin evääni, keitetty kananmuna ja omena.

Lento lähti ajoissa ja se oli isoin näkemäni kone. Jättikone ! Silti se tärisi ja hyppi niin paljon että mulla meinas lentää laatta laskeutuessa. Tuli ihan huono olo. Otettiin juna Pariisiin ja metro hostellille. Jonne meitä ei päästetty nukkumaan ! Varaus tehtiin kaks kuukautta sitten ja torstaina Monica viellä lähetti sähköpostia että kaikki on ok, ja piti olla. Oltiin tupplabuukkauksen uhreja ja ne antoi meille vaan kartan uuteen paikkaan eikä ees pahemmin pahoitellut. Käveltiin sairaan pitkään mutta löydettiin paikka. Saatiin kaksi tupplahuonetta, tai siis maksettiin, joissa oli molemmissa yks sänky. Ehkä metrin levee kahdelle ihmiselle ja mun jalat roikkui ulkopuolella kun makas suorassa. Voin sanoa että otti vähän päähän kun se oli niin kuppanen mutta loppujen lopuksi se ei ollut paha laisinkaan, ei me paljoa aikaa siellä vietetty.

Lauantai aamuna lähdettiin 7.30 kohti aamupalaa, syötiin tosilähellä eiffelin tornia. Omelettia ja patonkia hillolla. Ranskalaista ! Aamupalan jälkeen lähdettiin ostamaan vähän pariisitavaraa, kortteja ja tietenkin se välttämätön jättikokoinen kultainen eiffeltorni (jota sitten sai kantaa koko päivän). Kiivettiin ylös tornia ja se oli oikein virkistävä aamujumppa. Siellä oli kaunista ! Ja tuulista. Eli satoi, tuuli, myrskysi. Onneksi en enään omista hiustenpidennyksiä koska ne olisi lähtenyt mukana. Hahah. Tämä keli jatkui siis kaikki päivät. Sveitsissä oli kuulemma ollut aurinkoista ja huippusää koko viikonloppu, ihmiset oli kulkenut t-paidassa... No palataan asiaan. Kiereltiin torni ympäri ja mentiin alas ottamaan minä & torni kuvia. Eiffelin jälkeen otettiin metro kohti keskustakeskustaa ja sitä isoa katua jossa on kaikki. (en nyt muista nimiä enkä jaksa googlettaa) Syötiin lounasta ja minä teeittelin pomme de painissa jossa söimme sitten myös aamupalaa sunnuntai aamuna.

'

Ulkona tosiaan oli paska keli. Ostin uuden sateenvarjon joka hajosi parin minuutin sisällä. Käytiin Monican mukana shoppailemassa hienouksia ja sitten mentiin kohti Louvrea ja Mona Lisaa. Se oli pieni mutta ainakin oli porukkaa sen ympärillä. Ja onhan se kiva sanoa että on nähnyt sen livenä.

siellä se on.

Louvren jälkeen lähdettiin Les hallesiin joka oli iso kauppakeskus. Käytiin aika tasan yhdessä kaupassa jossa ostin kaiken välttämättömän. Kahdet korkokengät ja pari laukkua. Mun piti ostaa talvikengät mutta kyllähän kirkkaan punaset 15 cm korot ajaa saman asian. Shoppailujen jälkeen lähdettiin hotellille ja valmistauduttiin menemään illalliselle.

Ensimmäisen päivän shoppailut, lisäksi sain hankittua kaksi joululahjaa joita ei näytetä:)!

Käytiin illallisella aika lähellä eiffeliä, syötiin hyvin ja jopa melko halvasti. Filosofoitiin ja mietittiin. Tuloksena on että reissussa on kaksi kenttäjuoppoa, kaksi tulevaa juristiopiskeliaa, mahdollisesti kolme tulevaa tukholmalaista sekä neljä suomalaista joista vain yksi osaa puhua suomea kunnolla. Illallinen oli niin mukava ja sen jälkeen istuttiin viellä Dianan ja Monican huoneessa joku tunti ennenkun mentiin nukkumaan Erjan kanssa.

Sunnuntaina aamulla oli herätys 7.55 mutta mä herään siihen kun Monica soittaa 8.10 et kai oon hereillä. Toki ! Myöhästyttiin vaan 15 minuuttia alkuperäisestä suunnitelmasta. Aamupalan jälkeen lähdettiin juna-asemalle, aikeina jättää laukut sellasiin lockereihin. Niitä ei ollut joten lähdettiin notre dameen laukut mukana. Niitä ei kumminkaan saanut ottaa kirkkoon mukaan joten mentiin kaksi kerralla ja kaksi vartioi laukkuja ja tavaroita. Älyttömän hieno kirkko ja musta tuntuu että mun pitää nähdä esmeralda pian. Tämä osa pariisia oli juuri sitä millasena olen pariisin kuvitellut, jo metro asemalla oli mieskuoro ja tuli niin esmeralda fiilis ! Notre damen ulkopuolella oli myös kerjääjiä muille jakaa.

Notre damen jälkeen mun oli aika lähteä juna-asemalle ja kohti kotia. Matkalla pysähdyttiin parissa souveniiri kaupassa ja tottahan toki tuli ostettua tavaraa, ja uusi sateen varjo koska lauantaina hajosi ensimmäinen. Tässä uudessa jopa lukee Paris, haha. Nukahdin junassa ennenkun se edes oli lähtenyt liikkeelle eli väsy oli. Mun takana istui itkevä vauva mutta edes se ei haitannut.

Kaiken kaikkiaan, mahtava reissu mahtavassa seurassa. Jos joku tarvitsee Pariisi gaidia niin mut saa matkan maksamalla mukaan;) Pian ehkä handlaan jo ranskankin että voin toimia tulkkina. Haha.

J'aime Paris

Pariisi oli juuri niin mahtava, ellei parempi, kun mitä olin kuvitellut ! Vastoinkäymisiltä ei säästytty ja mm hostellimme oltiin tupplabuukattu eli meitä ei päästetty sinne nukkumaan kun saavuttiin paikalle puoli kakstoista perjantaiyönä. Ulkona satoi ja myrskysi kaikki päivät mutta meillä oli tajuttoman hauskaa ! Pidempi (kestää varmaan parituntia kirjottaa) raportti viikonlopusta tulee huomenna. Nyt on pakko tehdä ranskanläksyt ja juosta kouluun vaikka huvittaisi vain jäädä kotiin peiton alle, ulkona sataa elefantinkokoisia pisaroita. Kaatamalla.

Tältä tullaan Pariisi

Lentolippua en saanut printattua koska printteri ei toimi, toivonmukaan mut päästetään koneeseen silti, pakattu on, eurot edelleen vaihtamatta. Sadetta on luvattu koko viikonlopuksi mutta ei se mitään, saan ostaa pariisista sateenvarjon !

Welcome to the dark side

Ranskantunnit on hauskoja! Meillä on huippuhauska ryhmä ja opettajakin on kiva, se oli aluksi ranskalaiseen tapaan vähän kankea mutta nyt se on oikein hauska. Mun itsetunto on kasvanut vähän turhan paljon kielen suhteen kun taivutellaan verbejä ja mä itsevarmasti vastaan ihan päin metsää ja niin uskottavalla äänensävyllä että se melkein menee läpi. Mutta uskon että mitä varmempi on oman asian puolesta niin sen todennäköisemmin se menee läpi kyselemättä. Onpahan muilla nauramista. 

Kotiuduin juuri Lucia harjoituksista ja mulla on joulufiilis:)! Enpä oo pitkään aikaan laulanut "kuorossa", ehkä seiskalla yläasteella viimeksi. Ulkona jatkuu myrsky ja nyt se alkaa jo ottamaan päähän kun mun sateenvarjo on niin surkea, se on huomattavasti enemmän väärinpäin kuin oikein eikä siinä kovin montaa pinnaakaan oo ehjänä. Se taitaa olla ensimmäisenä ostoslistalla huomenna Pariisissa koska sinnekkin on luvattu sadetta. 

Tänään ollaan oltu sisällä kipeyden merkeissä päivällä, ja talossa tapahtui kummia. Olin keittiössä valmistamassa makkarakeittoa ja Nils oli yläkerrassa. Yhtäkkiä kuulen "*syvä huokaus* welcome to the dark side! *syvä huokaus*" ja tämä toistui 2 kertaa parin tunnin sisällä. Voiko enään uhkaavampaa viestiä olla ! En löytänyt mitään lelua ja epäilin jo mielenterveyttäni. Olin hyvin huolestunut ja peloissani. Iltapäivällä selvisi että se oli puhelin ja tämä taisi olla tekstiviestin äänimerkki, joku starwars juttu. En olis ikinä arvannu kun en nähnyt koko puhelinta. Puolihysteerisenä oon miettinyt että kuka haluaa mut pimeälle puolelle. 

Vielä on pakkaamatta, eurot vaihtamatta ja lentolippuakaan en oo saanut printattua. Se jää nähtäväksi monelta joudun heräämään että ehdin ja saanko edes kaiken hoidettua. Nyt ainakin tekisi hyvää nukkua!

vähän kuvia

nämä kuvat siis suklaatehtaalta, alin on kuva paikasta joka näytti ihan tältä mutta sateessa ja myrskyssä siitä ei saanut kaunista kun vuoretkin oli sumussa.

Lumi jo puolivälin vuoria joten ehkä tännekkin pian!

Ei onnistu

Kuvien lisääminen. Tässä blogissa on jotain vikaa, yritän huomenna uudestaan.

Syksy on tullut, maanantaina kaatosade ja +1, eilen sadetta ja tuulta ja pari astetta lämmintä. Tänään en ole vielä ehtinyt ulos, rakastan vapaita aamuja. Nyt mun piti lähteä oikeesti Morgesiin vaihtamaan vähän franceja euroiksi mutta en saanut aikaseks. Ulkona näyttää niin kylmälle ja pian on aika hakea Nils koulusta. Saa nähdä missä vaiheessa saan sen hoidettua, siis rahanvaihdon, kaksi päivää Pariisiin!

Eilen join viiniä hampurilaisen kanssa. Ja vietin koti iltaa, musta on tullu niin kotirotta että tiistai on melkeen lempipäiväni, tosin ens viikolla mulla on ohjelmaa silloin eli ei ole koti iltaa nyt kahteen viikkoon ! Tai kolmeen. Katsoin leffan Grown ups ja nukuin pitkät yöunet.

Jajja, palailen kun onnistun kuvien kanssa.

update; Ulkona on maailman myrsky ! sataa, tuulee kaikkea ! Mun sattenvarjo kääntyi ylösalas tuulesta ja yhden sivun pinnat hajos, eli se on seuraavana ostoslistassa mutta mä rakastan tätä myrskyä !:)

26 vuotias italialainen, vip:pinä d!clubissa , suklaata ja 7 km kävely josta 1 km täydessä pimeydessä

Juma mikä viikonloppu taas vaihteeksi!

Perjantaina lähdin töiden jälkeen Cullyyn Lauran luokse jossa oli myös Maggie. Puhuttiin turhuuksia ja lähdettiin yhdentoista aikoihin junalla Lausanneen ja Great Escapeen. Paikka oli ihan täynnä ja mulla oli maailman kauhein hikka joten istuin ulkopuolella Maggien kanssa (täällä on öisinkin +14, lyx !) Yritettiin saada mun hikkaa pois kaikin tavoin mutta ei onnistunut. Lopuksi siihen tuli ihmisiä vänkäämään siitä että olenko italialainen vai en. Puoli tuntia siinä meni "Oot sä italialainen!" "En itseasiassa ole" "Oot sä vähän !" "En" "No ainakin puoliksi !" Sit jouduin tunnustamaan että kyllä, puoliksi italialainen olen jonka jälkeen voitiin siirtyä toiseen puheenaiheeseen. Kuinka vanha olen. Kuulemma 26 ! Sen jälkeen ihmetellään miksi mä oon niin törkee ja ilkee käytökseltäni. 26 vuotias italialainen, mulla on kaikki syyt olla törkee ! Ikäkriisikin puskee päälle ku koko viikonloppuna ei kysytty papereita missään. Ei kaupassa eikä clubeissa. Kai se nyt on niin että mullekkin on tullut ryppyjä. Yhden aikoihin muut päätti mennä johonkin uuteen paikkaan, kävelin mukana vähän matkaa ennenkun muistin että ei, mun on pakko ehtiä viimesellä junalla joka menee 01.45 eli käännyin ympäri ja lähdin junalle johon ehdin helposti. Jostain syystä öisin kävelee tosinopeasti. Hikka hävisi siinä italiakeskustelun aikana.

Lauantaina heräsin 9.30, kävin sanomassa Nilsille onneksi olkoon ja otin pienet päikkärit, heräsin taas yhdeltä. Kahden aikoihin tuli vieraita, pysyttelin omassa huoneessa koska kuulin liikaa ranskaa ja siellä oli liikaa lapsia. Kakun syönnin aikana uskaltauduin mukaan, maailman parasta suklaakakkua ! Ja vähän punaviiniä. Sit menin uudestaan vissiin päikkäreille jonka jälkeen olikin jo aika lähteä Lausanneen taas. Juna-asemalla on Coop pronto, ne tunnistaa mut jo siellä hyvin kun aina ostan sitä pahinta mahdollista ja halvinta valkoviiniä, nykyään se ei tosin edes oo niin pahaa. Kaikkeen tottuu. '

Ruotsalaiset+minä alotettiin Johannan poikaystävän kämpillä ja vaikka ruotsalaisista suurin osa ei oo ruotsalaisia alunperin niin rakastan ruotsalaisia ! Meillä oli tosihauskaa, vähän yli 12 lähdettiin keskustaan, sain tietää että voie 7, eli kortti jolla saa matkustaa ilmaiseksi 19-05 ei toimikkaan busseissa, eli olen matkustanut 3 kk ilmaseksi bussilla täällä. Uskomatonta ! No ostin sitten ensimmäisen bussilipunkin tänä iltana. 

Lausannessa mentiin ensin Punk'd iin jossa oli yksityiset synttäribileet, saatiin kumminkin nimi jostain jolla päästiin jonon ohi. Hitto mitkä synttäribileet ! Ei ollu porukasta puutetta, lähdettiin kumminkin siitä hetken päästä D!clubiin. Jonoa oli varmaan 200metriä mutta me mentiin vippeinä ohi, parilla tytöllä oli viimeviikon vip rannkkeet ja valehdeltiin silmät kirkkaina että meillä on 9 ranneketta, ei ne edes tarkistanu vaan päästi sisään. Jos oltais jonotettu oltais sitäpaitsi jouduttu maksamaan 25 francia sisäänpääsymaksua että aika hyvin meni. Meille hommattiin pöytä silmänräpäyksessä kun sellasta mentiin vaatimaan. Meidän alapuolella oli tanssilattialla varmaan 3000 ihmistä, d club on lausannen isoin electroclubi. Ja sitten mun oli taas aika lähteä, viimeisellä junalla. Ruotsalaiset jäi parin vodka pullon kanssa pöytään. 

Sunnuntaina oli tarkoitus olla herätys 07.00 jotta ehtisin juusto ja suklaa tehtaalle, nukahdin vasta kolmenmaissa joten onneksi olin sanonut että tulen vaan suklaatehtaalle jolloin lähtö kotoa olisi vasta 12.50. Herätyskello oli 11 mutta herään 12.35. Tuli pienikiire. Menin pikkujunia pitkin pieneen kylään nimeltä Broc. Näin ensimmäistä kertaa maaseutu sveitsiä. Siellä ne lehmät ja lampaat piilee ! Ulkona satoi järkyttävästi jolloin täällä on myös aina sumua. Eli vuoria ja muita en nähnyt kovinkaan paljoa. Bullessa tapasin Monican, Dilanin ja kaks muuta, ne tuli juuri juustotehtaalta. Mentiin junalla Brociin ja juna pysähtyi melkein suoraan Callier suklaatehtaan eteen. Ei oltu ainoita paikalla, hullu jono mutta ehdittiin mukaan viimeiselle kierrokselle. Se alkoi sillä että meidät englanninkieliset ängettiin hissiin ja sitten aina avautui huoneita jonne mentiin ja kuunneltiin tarinaa samalla. Sitä en pahemmin kuunnellu koska ne huoneet oli tosi jänniä. Lopuksi päästiin huoneeseen pissä oli kaakaopapuja ja pähkinöitä joita ne käyttää suklaissa. Sitten saatiin nähdä miten ne tekee callier suklaa patukoita, alusta loppuun. Ja sitten tuli maistiaisten vuoro. Oli sekä levysuklaata että niitä kallita konvehteja. Suklaa ähky. Sen jälkeen päästiin tehdasmyymälään jossa muut shoppasi hullunlailla. Mun ostokset oli kaksi postikorttia. Hahha! Onneksi en tehnyt ostoksia etukäteen koska mua ei nyt huvita nähdä suklaata hetkeen. 

Lähdettiin junalla takaisin kohti lausannea. Junaa piti vaihtaa 4 kertaa jotta pääsisin morgesiin ja sieltä bussilla kohti mun kylää. Aikaa oli aina n.3 minuuttia vaihtoon. Kaikki hyvin kunnes pitää vaihtaa kolmanteen junaan ja se on myöhässä, 4 minuuttia. Ehdittiin kumminkin viimeiseen junaan joka on Lausannesta morgesiin mutta bussin missasin 2 minuutilla. Seuraava menisi tunnin päästä. Yllätin itseni ja aloin kävelemään. Harmi ettei ollut kuperapohjaisia jumppakenkiä mutta onneks ei ollut sentään korkoja. Meni aika hyvin paitsi 7 kilometrin aikana tuli n 1 kilometri putkeen joka oli ihan pimeetä, ei ollut katuvaloja eikä jalkakäytävää, olin keskellä peltoja ja autotietä. Ensimmäistä kertaa olin onnellinen mun xpress radio nokiasta jossa oli taskulamppu. Kotiin tulin 21.30. Ylpeys. Sitten nukuinkin ja heräsin yhdeksän maissa tänään. 

Rakastan maanantai aamuja, otin pitkän kylvyn ja söin aamupalaksi suklaakakkua ja maitoa. Ensimmäinen lasi maitoa kolmeen kuukauteen. Oli hyvää. Sitten hain Nilsin koulusta, tein jauhelihapihvejä ja pastaa. Itse en saanut maistaa koska yksi maxencen kavereista tuli syömään ja olin tehnyt ruokaa vaan kolmelle. Kuulemma ei haittaa vaikka mä en syö. Oli silti varmasti hyvää koska ne söi niin nopeesti kaiken. 

Olen pyykännyt ja siivonnut sekä ollut ulkona lasten kanssa vaikka tänään on kylmä, joku 8 astetta ja tuulista, hyi. Perus maanantai. Illalla ranskanläksyt ja sitten kohti koulua. 

Kuvia tulee ehkä huomenna, mun kamera on seonnut eikä oikeen toimi eli mun pitää odottaa muita joilla on ollut kamera mukana.

vihdoin viikonloppu

Tiedossa vähän katkonaisia ajatuksia.

Eilinen vietettiin sisällä koko päivä kipeyden vuoksi joka siirtyi myös muhun väsymyksen merkeissä ja kuumeen nousussa. Pääsin aikasin nukkumaan ja aamulla tänään oli jo fiilis normaali. Nukuin niin sikeesti että en herännyt kertaakaan 10 tunnin aikana. Nukun kun pieni lapsi. Lapsi joka on siinä iässä että se ei itke kaikki yöt.

Tänään on ollut perus juoksua, viemistä, hakemista, ulkoilua, silittämistä ja siivoomista. Nils on testaili aamupäivän, mikään ei käynyt, paitsi pleikan pelaaminen jota ei saa tehdä. Huomattavasti rankempia tällaiset päivät kun muhun puretaan kiukkua. Tosin lounaan jälkeen Nils on taas ollut oma enkeli itsensä ja erittäin auttavainen. Huomenna on Nilsin syntymäpäivät, tai huomenna niitä juhlitaan ja tänne on tulossa paljon porukkaa. Saa nähdä livahdanko pois lahjan antamisen jälkeen koska mua vähän ahdistaa se kun en ymmärrä ja puhu ranskaa niin hyvin. Josta puheen ollen keskiviikon ranskantunti oli katastrofi, hyi että se onkin vaikea kieli!

Illalla oon menossa ulos Maggien ja Lauran kanssa pitkästä aikaa. Huomenna illalla ruotsalaisten seurassa ja sunnuntaina olisi tiedossa matka juustotehtaalle ja suklaatehtaalle. Nyt mun pitää vain miettiä että joudunko siirtämään sunnuntain reissua myöhemmälle koska ens viikolla on pariisin reissu ja haluan olla siellä ilman huolia rahasta. Ehkä teen vain puoli matkaa sunnuntaina ja menen ainoastaan suklaatehtaalle. Tai yritän siirtää koko matkaa ja matkaseuraa mun aikataulun mukaan, haha.

Tyttöjä lähtee täältä jo pois. Lähinnä työmäärän takia ja siitä ettei viihdy perheessä. Se tuntuu aina rankalta. En halua että kukaan lähtee pois ennen mua, varsinkaan mun kavereita. Itsekäs minä :)

Enään viikko pariisiin. Odotan matkaa niin paljon ! Enään 2,5 viikkoa mun synttäreihin, mulla tulee ikäkriisi kun en oo saavuttanu mitään elämässäni ja täytän pian melkein 20. Enään 3 viikkoa Macumbaan ja Sean Paulin keikalle. Enään 5 viikkoa Lontooseen ja 7 viikkoa niin olen suomessa ja on joulu. Sit onkin tämä vuosi jo melkein ohi.

Ens vuodelle on tiedossa reissu Glasgowiin moikkaamaan Jenniä, Barcelonaan, Roomaan tai Milanoon tai molempiin. Lisäksi New York olisi kiva, mutta se ei tapahdu ainakaan ennenkun olen palannut suomeen, nyt keskityn eurooppaan. Pitää ruveta suunnittelemaan jo ajankohtia reissuille tai tulee pitkä kevät. Ensi vuoden aikana ei ole tarkoitus tulla laisinkaan suomeen ennenkun tuun pois täältä lopullisesti. Silloin tulee siis taukoa suomesta 7kk.

Pian pitäisi jo päättää mitä mä ens vuonna teen, luenko pääsykokeisiin, haenko laisinkaan vai vasta vuoden sen jälkeen, meenkö tukholmaan, turkuun vai jäänkö vaasaan. Mitä jos mun pitää oikeesti hakea töitä ja käydä työhaastattelussa.

Pitäisköhän mun leikata hiuksista puolet pois koska ne on jo melki puoleenselkään ja näyttää rotanhännältä ku ne on niin laihat ja epäpaksut. Ja huonokuntoset.

Helsingissä on eniten lukioita, mistä teitä tulee? Vaasa hyvänä kakkosena.

Mahtavat kelit on jatkunut, tänään pärjäsi pelkällä neuleella, +20 ja aurinkoa. Tuntuu että on syksy mutta silti niin lämmin. Viimevuonna tähän aikaan en tainut ulkona enään neuleella liikkua.

Olen miettimistuulella ja jostain syystä vähän huolestunut.

marraskuu ja 20 astetta

Jajja, ranskantunti ei ollut niin katastrofi kun oletin.

Eilinen meni hyvin, pidin kotipäivän. Taidan aina pitää kotipäivän tiistaisin kun muinapäivinä on aina tietty ohjelmat. Sain epäpakattua mun suomen laukun ja siivosin huoneeni. Se oli taas siinä pisteessä etten yöllä saanut nukuttua. Nukuin oikeasti vain 2 tuntia ma-ti välisenä yönä koska näin jokapaikassa hämähäkkejä ja pölyä. Yök! Eilen syötiin illalla pinaattikeittoa (elämäni ensimmäinen) ja multa kysyttiin että tykkäänkö siitä, tykkäsin. Sain kuulla että mä oon kyllä erittäin helppo ruuan suhteen, mulle kelpaa kaikki. Että HA teille ja ha entiselle nirsolle minulle ! : D

Tänään nukuin pitkään, ehkä kompensoidakseni eilistä vähä unisuutta. Hain Nilsin koulusta ja ulkona oli mitä mahtavin keli, aurinkoa ja + 20. Nyt on silti jo marraskuun kolmas. Tein ruuaksi lihapullia. Ylihyviä ! Ehkä tää tästä nyt taas lähtee. Siivosin ja pyykkäsin ja kello 14.30 molemmat pojat lähti synttäreille, eriteille. Olin jo tehnyt kaiken sillävälin kun pojat oli kotona joten mulla oli erittäin rauhallinen iltapäivä! Opiskelin vähän ranksaa ja sitä rataa, yritin olla ahkera. Käytiin poikien kanssa viellä nopeasti puistossa ja kotimatkalla saatiin kyyti kun perheen isä ajoi ohi. 

Tunnin päästä lähden kohti ranskantuntia, nyt voisin kattoa jakson Gleetä tai hells kitcheniä. Olen tällä hetkellä niin onnellinen että se jopa alkaa ärsyttämään itseäni, mutta kaikki menee vaan niin hyvin:)

Incroyable

Heräsin yhdeksältä eli ehkä mulla ei ollutkaan niin väsy. Jei ! Aamu meni kattoessa eilisen salkkareita, luojan kiitos että katsomo.fi näkyy, ruutu.fi taas ei näy eli missaan kaikki laatusarjat ; miljonääriäidit ja tuuri kirpasee pahiten.

Viimeset kaksi tuntia olen ollut farmorilla ja farfarilla, pojat pelasi ulkona jalkapalloa ja me juotiin kahvia farmorin kanssa sisällä. I KNOW!! Kahvia !? Eikä se edes ollut niin pahaa kun eilen aamulla. Join elämäni ensimmäisen kupin kahvia. En voi edes kuvitella missä pisteessä oon ensivuoden elokuussa, syön ja juon varmaan mitä tahansa. Tai sitten tää mun uusi minä jää sveitsiin kun tuun takaisin suomeen ja alan nirsoilemaan. Pojat tosiaan soitti ja kysyi jos ne voi mennä käymään sinne ja kun tultiin niin ne kysyi jos minäkin haluan jäädä, ajattelin että se olisi hyvä tilaisuus tutustua ja harjoitella ranskaa, koska ne ei puhu sanaakaan englantia. Katsottiin myös vähän melrose placea ja kauniita ja rohkeita ranskaksi dubattuna, jopa enemmän naurettavia sarjoja niin. Onneksi farmor selitti mulle aina vähän taustatietoja jotta tajuaisin missä mennään ku en itse oo ikinä kattonut kyseisiä sarjoja. Tiesin onneksi millon tapahtui jokin yllättävä käänne "Olalalaa!" "No no no no noo!" "Bravo !!" "Oh, oui, oui, oui"

Jos joku olisi sanonut vuosi sitten että olen sveitsissä tähän aikaan ja tässä tilanteessa, olisin nauranut päin naamaa. En ikinä olisi voinut kuvitellakkaan että päätyisin tänne ja vieläpä au pairina. Mutta pakko sanoa että olen onnellinen että näin kävi. Nyt lähti neljäs kuukausi käyntiin ja mikään ei voisi olla paremmin. Olen iloinen että kävin Suomessa, huomasin että kaikki on sielä mahtavasti ja viihdyn kotona, mutta nyt olen myös arvostanut enemmän sitä mitä mulla on täällä. Elämän tyylini on ihan erillainen, matkustelen, tapaan kokoajan jatkuvasti uusia mahtavia ihmisiä, viihdyn lasten kanssa ja perheen kanssa. Mulla ei ole mitään valittamista tai varsinaista syytä kaivata kotiin. Aijon tehdä tästä vuodesta parhaan mahdollisen ja nauttia joka hetkestä. 3 kuukautta on mennyt, se tarkoittaa neljännes osaa vuodesta. Aika lentää.

Nyt lähden kohti ranskantuntia, ensimmäinen melkeen kolmeen viikkoon, tuntuu että olen unohtanut jo paljon. Mutta ehkä se tästä taas. Läksyjä en ole ehtinyt tehdä kokonaan eli saa nähdä kuinka hyvin saan kerrottua perheestäni ranskaksi. O-ou !