"Mobbning känns surt, javisst. Det känns som att sitta på en taggig kvist. Den river djupa sår, det känns som om någon sliter i mitt hår. Tårar rullar ner för min kind, när jag kommer hem till min grind. Jag ser mot taket, där finns kroken. Jag väntar tills jag blir mogen. Där kommer jag en dag från repet att hänga. Där skall jag veivin slänga."
Kuolen ehkä !! HAhahhaha. Se on mun ja maijen kirjoittama vuodelta 2009. Äidinkielen opettaja oli poissa ja oli jättänyt taululle tehtäviä. Tehtävä numero viisi oli kirjoittaa runo teemalla kiusaaminen. Oltiin heti tosi negatiivisia "mehän nyt ei mitään runoo tehdä, ei todellakaan !" Mutta loppujen lopuksi skipattiin ensimmäiset tehtävät ja mentiin suoraan runo tehtävään. Naurettiin niin että itkettiin kun kirjoitettiin tämä. Oltiin niin ylpeitä lopputuloksesta että tehtiin siitä vielä iso juliste, pistettiin omat nimet alle ja teipattiin se luokan seinälle. Luokkakaverit oli ihan shokissa kuinka me edes oltiin voitu kirjoittaa jotain tällaista ja kyseli jos meillä on synkkiä ajatuksia usein. Pari päivää myöhemmin meidän juliste ei enään ollut seinällä. Joku oli ottanut sen alas :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti