Mulla on menolippu Lontooseen tammikuun 16 päivä. Vielä ei ole kämppää eikä työtä mutta niiden suhteen en stressaa pätkääkään. Ne kyllä järjestyy. Asia on tosin niin että jos mä sinne meen mun opiskelut venyy ainakin 2013 syksylle. Sillon oon jo melkeen 22 vuotias. Tiedän ja oon kuullut miljoona kertaa että kyllä sitten ehtii olla "oikeassa" työssä opiskelujen jälkeen ja nyt kannattaa tehdä mitä haluaa. Mutta kai opiskeluelämä itsessään on myös kokemisen arvosta? En halua olla se vanhus joka aloittaa ensimmäisen vuoden opiskelut 4 vuotta nuorempien kanssa.
Mielestäni mä ikäännyn aivan liian kovaa vauhtia enkä ole edes 20 vuotta. Tosin siihenhän ei ole kun tasan 7 viikkoa. Ajattelin että 20 vuotiaana oon kyllä aikunen ja tiedän mitä haluan mutta ei, turha toivo. Olen jo ollut ulkomailla, nautin elämästäni miljoonasti siellä ja arvostan elämääni Vaasassa huomattavasti enemmän kun mitä tein ennen Sveitsiä. Jos nyt lähden tiedän että joudun palaamaan, mun on pakko opiskella eikä Lontoossa opiskelu ole vaihtoehto, en halua maksaa koulusta koska se ei ole maksamisen arvoista, haha. Palaaminen on sitten oma lukunsa. Se vaatii aina totuttelua ja tuskaa että pääsee takaisin arkeen. En tiedä haluanko jättää kaiken nyt kun oon saanut asiat toimimaan ja sitten palata takaisin aloittamalla uudestaan.
En kumminkaan ole jäämässä Vaasaan ikuisesti. Jos nyt tammikuussa alottaisin lukemisen pääsykokeisiin, kävisin valmennuskurssin, lukisin oikeasti ihan hulluna enkä tekisi paljoa töitä niin pääsisin ensi keväänä Turkuun ja saisin aloittaa lakikirjojen lukemisen. Tosin jos en saisi opiskelupaikkaa niin voisi olla vakava masennus edessä :D
Nojoo, näiden kuvien jälkeen on ehkä typerää edes epäröidä. Mutta tarvitsen oikeasti apua, onneks mun ystävät on kertonut mielipiteitään ja lauantaina Maije lupas tehdä mun kanssa + ja - listat molemmista vaihtoehdoista, eiköhän tämä selkene. Onneksi tammikuuhun on vielä aikaa koska mietittävää riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti