Anteeksi ja kiitos

En ole edes avannut blogiani lähes kahteen viikkoon. Pyydän anteeksi teiltä jotka on silti joka päivä jaksanut tarkistaa.

En tiedä, elämäni on tällä hetkellä aika hullunmyllyä. En ole laisinkaan päässyt rutiineihin takaisin, en voi uskoa että tämä on jo neljäs viikko suomea. Olen pian ollut täällä kuukauden. Olen kaivannut sveitsiin, paljon. Olen ikävöinyt  sveitsin ystäviä, lapsia ja Lausannea. Päätin että ennen joulua mun on pakko käydä moikkaamassa, maksoi mitä maksoi. Sveitsi elämäni on kumminkin ohi, en saa ikinä takaisin sitä aikaa mitä mulla silloin oli ja se pitää vaan hyväksyä. Lausannella tulee aina olemaan paikka mun sydämmessä enkä uskonutkaan että sen jättäminen olisi ollut näin vaikeaa. Olen ollut vähän rauhaton ja Lontoo on käynyt mielessäni joka päivä. Olen rakastunut Lontooseen. Tahdon ehdottomasti ulkomaille vielä. Opiskelut tuntuu taas niin kaukaisilta. En kertakaikkiaan halua miettiä sitä faktaa että joutuisin sitoutumaan johonkin paikkakuntaan 5-6 vuodeksi. Äitini sanoi sen hyvin kun kysyin että miksi hän ei ota uutta koiranpentua nyt kun minä olen kotona ja voisin katsoa sen perään kun äiti on töissä. "Suhun ei voi luottaa, sä saatat olla ihan eri maassa kahden viikon päästä" nyt toi kuullostaa vähän törkeeltä mutta se on totta.

Mulla ei ole mitään valitettavaa. Suomi elämä on ollut mahtavaa ! Ihmiset, vanhat tutut joita tapaa kun on ulkona, lämmittää niin mieltä ! Monet on tullut baarissa puhumaan ja tunnustaneet lukeneensa mun blogia ihan alusta asti. Toisin sanottuna mulla ei ole ollut paljoa uutta kerrottavaa kun sveitsistä ollaan kysytty:D On ollut mahtavaa viettää aikaa perheen kanssa, ystävien joita tuntuu että en kumminkaan ole vielä ehtinyt nähdä tarpeeksi, päivät lentää!

Viime kirjoituksen jälkeen paljon on tapahtunut. Sain puhelimeni jonka kanssa on muodostunut pieni viha-rakkaus-viha suhde. En ole kovin tekninen ja se on vähän vaikea. Katsottiin bridesmaids elokuvissa ja meinasin tukehtua nauruun. Ajoin Vaasasta Turkuun ihan yksin autossa jossa ei ollut ilmastointia eikä radiota. Vietin turussa hienot 2 päivää, amarillossa, kaupungilla ja ehdin käymään tallillakin ja ratsastaa Fondia. Fondi on niiiiin ilo ratsastaa että ei ole tosikaan. Meinasin kuolla kipuihin tämän jälkeen. Mikään liikunta ei pidä ratsastuslihaksia kunnossa jos ei ratsasta pitkään aikaan. Ajoin ihan yksin taas samalla autolla Lahteen samalla harmitellen mun puhelimen toimittomuutta. Miks hitossa siinä on gps jos se gps ei löydä kadunnimiä joita mä haen? Poimin mummon kyytiin ja ajettiin Kausalaan. Poljin 21 km pyöräilylenkin mua 60 vuotta vanhemman naisen kanssa, söin grilliruokaa ensimmäistä kertaa tänä vuonna ja nukuin komerossa. Seuraavana päivänä ajoin meidät Luumäelle. Sielä sain nukkua erillisessä rakennuksessa ja multa kyseltiin kun sinne menin että eikai pelota ja miten sen oven saa lukittua jne. Eiköhän siellä pimeässä sit pelottanut niin hemmetisti kun kerta noin varmisteltiin pelottaako. Sitten matka vei Ristiinaan, sieltä Mikkeliin ja takaisin Ristiinaan, yö Ristiinassa mökissä joka oli ehkä maailman hienoimmassa paikassa.





Aamulla yhdeksältä alkoi ajo jyväskylän kautta Vaasaan. 6 tuntia myöhemmin oltiin kotona. Värjäsin hiukset, ajettiin Tervajoelle äidin kanssa katsomaan uutta autoa. Ensimmäisenä äiti ilmottaa että hänen on saatava automaatti koska manuaalilla hän ei osaa ajaa, seuraavassa lauseessa se haluaa koeajaa manuaali autoa koska Juliahan osaa ajaa ja toi auto on niin söpö. Söpö auto ei kumminkaan ollut mielestäni niin kiva ja koeajettiin vielä toinen manuaali jonka mä olisin ottanut heti. Läheltä piti että äiti olisi tullut manuaaliauton kanssa kotiin mutta pidettiin päämme kylmänä. Lauantaina käytiin illalla Fondiksessa syömässä tyttöporukalla ja lähdettiin vaasan yöhön. Matkalla kotiin tein tieteellisen testin. Aikasemmin tänä kesänähän kävelin ilman kenkiä kotiin Lausannessa, valitin siitä että asvaltti oli oikeesti tuskallinen, paljon kovempi kun täällä. SE ON TOTTA ! Ei sattunut laisinkaan kävellä yhdellä kengällä kotiin. Syytän mun l4 cm korkoja. Tapasin Kiankin matkalla ja oli mukava jutella vähän heppajuttuja. Sunnuntaina ostin uuden tietokoneen ja katseltiin äitin kanssa matkoja. Pariisi, Lontoo, Barceloona, Rooma. Ei vielä tilattu mutta tänä syksynä mennään varmasti. Pariisiin tai Lontooseen jos minä saan päättää. Pariisiin koska äiti haluaa niin kovasti, Lontooseen koska sinne mä haluan. Molemmat käy oikeesti yhtähyvin!

Tänä aamuna laitoin työhakemuksen menemään, mun pitäisi oikeesti aktivoitua tän haun kanssa mutta mulla ei ole ollut aikasemmin aikaa. Haha. Ajettiin Laihialle mustikkametsään. 2 tuskallista tuntia myöhemmin annettiin periksi ja ajettiin kotiin. Muistin miksi en ole käynyt sitten ala-aste aikojen mustikassa. Nyt innostuksen vei kyllä sen että niitä ei löytynyt paljoa. Kotiin tullessamme oltiin niiiiiiiiiiiin poikki että oli päikkäreiden aika. 1,5 tuntia, millon oon viimeksi nukkunut päikkärit? Ylikauan sitten. Sit oli mustikoiden putsaus, kiitin luojaa etten saanut enempää poimittua, sellasta tuskaa! Poimimistakin pahempaa. Isi ja Peter heitti mut västerviikkiin äidin luokse. Peter oli kuskina! Jo toista kertaa olin tällä tavoin kyydissä. Peter siis opettelee ajokorttia varten. Viimeksi kun olin Peterin kyydissä oli noin 2 vuotta sitten. Se haki mut mopolla koska mun oma mopo oli hajonnut. Itkin, kijuin ja huusin koko matkan kaupungista västerviikkiin. Peter pysäytti silloin mopon monta kertaa ja sanoi että mun on pakko olla hiljaa koska me ajettiin keskustassa ja sitä nolotti. Olin ihan hysteerinen ja pelkäsin oikeesti elämäni puolesta. Vannoin etten ikinä enään nouse sen mopon kyytiin enkä niin tehnytkään. Nyt meni paremmin.

Olen näiden parin viikon aikana hankkinut uuden pyörän, uuden puhelimen, uuden tietokoneen ja uudet silmälasit on tulossa. Pakko tunnustaa että en ole maksanut näistä itse kovinkaan paljoa mutta työ alkaa olla tarpeessa koska kyllä se raha-hana jossain vaiheessa menee kiinni. Siksi olen enemmän kun onnellinen kun sain heti kutsun hakemaani työpaikkaan, siellä tekisin niin mielelläni töitä ja se olisi sitäpaitsi kokoaikainen. Niin moni hakee vaan osa-aikaisia.

Jenni on taas Suomessa! Ihanaa ihanaa ihanaa:)!! Olen niin onnellinen, huhtikuusta on aivan liian pitkä aika. Huomenna siis tiedossa Jenniä, toivon mukaan myös Annaa ja sitten pitäisi ehtiä Giganttiin hakemaan mun pikkukoneen laturia joka on ollut huollossa. Keskiviikkona on iltapäivällä työhaastattelu jonka jälkeen on lähtö Turkuun. Heppailua ja Jennan tapaaminen on ainakin ohjelmassa ja lauantaina lähden Lahteen juhlimaan rakkaan Monican synttäreitä. Sunnuntaina olisi tarkoitus palata vaasaan ja pysyä vaasassa myös sekä oikeesti normalisoitua. Nyt olen vähän jokapaikassa.

En oikeasti osaa sanoa miten käy blogin mutta kiitos teille reippaille lukioille, on aina yhtä kiva saada kommenteja ja ihanaa että niin moni on jaksanut seurata mun päiviä:)!