Sunshine in the rain

Perjantaina latasin mun puhelimen ranskaksi, alusta loppuun ja sain 1o+ pisteet. Olin kahden muun kanssa jotka on opiskellut ranskaa mua huomattavasti pidempään ja ne asioi englanniksi. Päätin että what the hell ja sanoin cecilialle joka puhuu ranskaa todella hyvin että hän saa nyt kuunnella ja arvostella. Ei ollut mitään hajua etukäteen miten puhutaan mutta sain huippupisteet. Kiitos LIDLin ranskankirja. Lisäsin jännitystä elämääni ja menin liputtomana metroon vaikka samalla sinne meni tarkastaja. Tiesin että matkustaisin vain 5o sekunttia metrossa joten tarvittaessa voisin juosta edes takaisin metrossa sen ajan tarkastaja perässä ja hän ei ikinä saisi mua kiinni tai kirjoitettua sakkoa. Alan olla vähän uhkarohkea. Pian napsahtaa mutta iloista mieltä tuottaa tunne että on vähän pahis. Perjantaina myös nukahdin avattu IKEAN marabo suklaa rulla sänkyyn. Olen oppinut pahan tavan Monicalta katsoa how I met your motheria ennen nukkumaanmenoa. Nukahdin kesken ja unohdin suklaat, aamulla suklaat muistuttivat olemassaoloaan. Ne oli sulanut mun valkoisiin lakanoihin, jokapaikkaan, peittoon, lakanaan, tyynyihin. Iltapäivällä löysin myös hiuksistani suklaata. Shokki oli suuri kun päivän valossa herätessäni näin sänkyni enkä muistanut suklaita ja mietin mistä kaikki ruskea on saanut alkunsa. Eniten harmittaa että siinä meni kokonainen rulla, ehdin vain syödä kaksi nappia.

Lauantaina hengailin, kirjottelin jennin kanssa, nautin auringosta ulkona, ostin champanjaa ja kassahenkilö oli ihan selvästi hyvin hämmentynyt siitä että pitäisikö hänen kysyä henkkarit vai ei. Lopputulos oli että ei kysynyt, hän kai ajatteli että ei kukaan alaikäinen tulisi mun näköisenä ostamaan alkoholia. Silitin vaatteita niin että ne jotka olin valmis heittämään pois yhtäkkiä näyttikin täysin käytettäviltä. Silitysrauta on poweria. Skypasin jennin ja äidin kanssa enkä laittanut nahkahametta vaikka äiti niin halusi. Menin Morgesiin Meten syntymäpäivä illalliselle ja annoin champanjan pois. Junamatkalla nainen vilkutti mulle jotta sulkisin musiikin ja kysyi ranskaksi että jos juna pysähtyy rollessa, kuulin että hän ei oikeasti puhu ranskaa joten vastasin englanniksi. Hän ihasteli sitä että sveitsiläisenä puhun niin hyvää englantia ja kehui kukkaa hiuksissani. Mua luultiin ensimmäistä kertaa sveitsiläiseksi. Söin maailman parhainta tomaattia ja mozarellaa. Rakastan mozarellaa ja tomaattia. Eikä kaksi kakkuakaan istunut ihan väärin. Lähdettiin keskiyön jälkeen Lausanneen, mentiin Darlingsiin taas. Taas Buzziin jossa ne onneksi muisti mut torstaista koska mulla oli henkkarit Darlingsissa. Siellä oli paremmat bileet kun torstaina. Paikka oli täynnä. Liian täynnä, lähdettiin takaisin Darlingssiin, muut shottasi Tequilaa ja mua ällötti vähän ajatus. Tanskalainen Sara tunnusti lukevansa mun blogia google translatorilla, en ymmärrä miten se on mahdollista varsinkin koska mun suomi ei ole kirjakieltä eikä gramaattisesti lähelläkään sitä mitä sen pitäisi olla. Lähdin kotiin, kuuntelin matkalla musiikkia mun pinkistä ipodista ja sain onnellisuus tunteita. Hymyilin kun idiootti koko matkan. Ennen nukahtamista kuuntelin mustaa ipodia, repeatilla heartbreaker ia. Fiilistelin faktaa että olen viikossa muuttunut ei-ipod-tytöstä 2-ipodia-tytöksi. Kiitos aupair äiti ja Hanna ! Tulin siihen tulokseen että jos on kukka hiuksissa saa pukeutua juuri niinkun haluaa, nimimerkillä pinkit converset, nahkajäljitelmäleggingsit, beige silkkipuuvilla paita ja glitterlaukku. Sekä kukka hiuksissa. Oli hyvä olo kaikkien mekkojen ja korkokenkien seassa.

Olen löytänyt taas iloa elämääni enkä oo enään niiiiiiiiiiiiiiiin kotikipeä, ehkä saadaan vielä auringonpaistoista sateeseen ! Alan miettimään että en ehkä tulekkaan suomeen, olisin hyvin paljon rikkaampi jos en tulisi. Ehkä tämä mun surullisuus ja kotiinkaipuu oli vaan mulle hyvä opetus elämästä. Vaikka vähän, tai hyvin paljon, sisäisesti suutuin kaikille jotka oli sitä mieltä että suck it up ja pysy sveitsissä niin se oli ehkä se mitä tarvitsin kuulla. Olen pahasti kahden välissä.

Negatiiviset asiat; Mun vasen sisänilkka on paisunut kun tennispallo. Haluaisin sen kuntoon huomiseksi koska silloin aijon salille, vaikka väkisin. Vähän tylsäähän tää linkuttaminen on. Ja tää hemmetin tietokone, se välillä innostuu ja tunkee kutosia joka väliin, käskystä ei tosin toimi numero kuus, seitsämän, kahdeksan, yhdeksän tai nolla. Inhoon epätoimivaa tekniikkaa. Inhoon ajatusta että joudun lähettämään tän huoltoon ja elämään ilman mustikkababykonetta sen ajan. Siinä kaikki.

Nyt kello on 4.3kahdeksan ja netti on katkennut eli tämän julkaisen vasta aamulla, nyt juuri mulla on oikeasti tosihyvä fiilis taas. Mun äiti on oikeassa kun kutsuu mua dramaqueeniksi, joko mulla on asiat tosihyvin tai TOSIhuonosti. En tosin tiedä onko ok että äiti kutsuu tyttärtään dramaqueeniksi.

Kun tuun suomeen alan taas tsemppaamaan suomeni kanssa, anteeksi mutta nyt on tarpeeksi kieliongelmia muutenkin. Olen kumminkin huomannut että suomi on mun vahvin kieli, puhun ruotsiakin huonommin. Hälyttävää.