Anteeksi kahteen jaettu personallisuuteni. Tiedän että eilen sanoin että tästä kuukaudesta tulee super ja aijon vain olla hyvällä tuulella mutta mulla on suomi-ikävä. Paha sellainen.
Jos totta puhutaan niin se on jatkunut joulusta saakka. Ei ole päivääkään kulunu että en olisi ajatellut kotia ja ihmisiä siellä. Joululoma oli kai liian hyvä. Kaksi kavereistani lähtee kotiin lopullisesti tällä viikolla, itse asiassa yksi lähti tänään ja toinen huomenna. Nini ja Svenja lähtee tässä kuussa, Maggie ja Ylva ensi. Loput lähtee kesäkuussa ja pari heinäkuun alussa, olen täällä elokuuhun. Haluaisin niiiiiin suomeen mutta ajatus siitä että siihen on viisi kuukautta ei lämmitä kovinkaan paljoa.
Olen katsonut lentoja suomeen ehkä kolme viikkoa päivittäin, 424 euroa niin olisin kotona kymmenen päivää ensi kuussa. Se on melkein kuukauden palkkani ja sillä voisin reissata kahteen tai kolmeen maasta täältä. Toisaalta jos se helpottaisi oloani niin se olisi sen arvoista, mun sydän tuntuu hyvin raskaalta jo kolmatta kuukautta enkä tosiaankaan tahdo että loppuaika täällä menee tällä tavoin. Toisaalta tahtoisin niin mielelläni Glasgowiin moikkaamaan Jenniä. Lippu sinne on jo ja sitä ei voi perua. Lippua kotiin sieltä ei ole vielä joten ei se olisi suuri ekonoominen tappio. Ensiviikolla on päätettävä jotta ei lentoliput kallistu tästä enään.
En edes tiedä mitä ikävöin, ikävöin kaikkea. Ranska ei suju kunnolla joten en pysty kotiutumaan täysin. On se pieni este kun ei ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu ja saa jännittää jokaisessa erikoisessa paikassa että saakohan ostettua sen mitä tarvitsee ja meneeköhän selitys läpi. En seuraa uutisia joten en tiedä mitä täällä tapahtuu, en seuraa suomessakaan kunnolla, tiedän vaan iltasanomien version tärkeestä. Pian on vaalit tulossa, täytän 2o vuotta tänä vuonna mutta en oo ikinä äänestänyt.
Ikävöin puhua ruotsia niin että se kuullostaa ruotsilta muidenkin ruotsinkielisten korviin, ikävöin puhua suomea, ikävöin jännittämään tilanteita jolloin joutuu puhumaan englantia. Ikävöin perhettä ja kavereita jotka on tuntenut mut montamonta vuotta. Ikävöin Väinöä. Ikävöin mun huonetta västerviikissä ja mun kaiuttimia. Ikävöin salkkareita ja huonoja suomalaisia tositv sarjoja. Ikävöin Vilaa. Haluaisin tuuriin ja jyskiin jostain syystä. Risteilylle. Turkuun. Haluaisin jopa hiihtämään ja lautailemaan. Kaipaan sitä että spotify toimii. Sitä että lääkäriin voi mennä sitä tarkemmin ajattelematta kun siltä tuntuu. Kaipaan sitä että ei tarvitse olla vihainen päivittäin eikä edes viikottain. Kaipaan tunnetta että haluan ulkomaille tai reissaamaan, nyt haluan vain suomeen vaikka mulla on ainakin kaksi kivaa ulkomaanmatkaa tulossa kuukauden sisään.
Ei mulla asiat todellakaan huonosti ole täällä joten miksei mun koti-ikävä jo hellitä?
Niin. Ja mun sisänilkka, ?, eli se pallo sisäpuolella on ollut kipeä viikon, viikon paussi salilta, en edes pysty kävelemään kunnolla ilman että sattuu. Näköjään venäytin sen viimeviikon attackissa. Lisäksi mulla on ääni lähdössä ja kurkku tosikipee, tänään huilin.
Tämä on pehmennetty ja lyhennetty versio, tälläkertaa luin läpi ennen julkaisua ja huomasin että olen melkoinen dramaqueen. Pois se minusta.
naaw <3 OM du får för dej att komma hit så då far vi no o skida tycker jag!! :) Om int du ha sitt på salkkarit så kan ja berätta att jenni o ossi ha fått veta va liisa håller på me, liisa ha erbjudi dom pengar om dom håller tyst. Jenni sku no vila berätt men Ossi vill int. Ismo fattar ingenting. Fö han gick de jopa läpi då Liisa had naamioitunu ti en mies. -.- tyhmä!! Onni piilottelee nån tuntematon tyttö i sitt rum som polisen söker. Nån 14vee teini! Niko tror att den där Katarinas stalkkeri e Antti o söker bevis på he. Peppi(hon tydligen överlevd att va i en kaivo en vecka..) va sängys me Jiri o Topi fick vet att Heidi sählää me både Topi o Jiri o nu vill ingen ha hon. Helena ger amanda ti Isabella om hon under graviditeten bor hos seppo o helena. Nu igår släpa Helena Isabella ti ultraääni, men hon e ju int påriktit raskaana så de borde ju int visa nå.... o så sluta de! Kooste :)
VastaaPoistaAi niin joo Lasse ha fått veta att Severi int e hans son o Paula ha fått vet att Jiri e Lasses son så di har o lite draama :)
VastaaPoistaKoti-ikävä on varmaan hankala lääkittävä siellä.. Toisaalta jos tulee käymään Suomessa niin mahtaisko takaisinpaluu Sveitsiin käydä hankalaksi? Kaikenkaikkiaan kun tätä sun blogia lueskelee niin näkee että sinne lähtö on ollut täysosuma ja oot saanut siitä valtavasti irti, ollaan täällä ihailtu sun rohkeutta ottaa tilanteet haltuun ihan oudoissa ympyröissä :) Ties miten paljon hienoja asioita on vielä odottamassa nurkan takana! Mukava kuitenkin että host-perheen äiti antaa sulle tilaa päättää itse miten hanskata tätä Suomi-kaipuuta! Tsemppiä!!
VastaaPoistaHaha, du är bäst maije ! Nu hänger jag med igen fast jag missat typ 1,5 månaders salkkarit! Dock hoppas jag att det inte finns snö att skida i ifall jag kommer i slutet av april.. men nästa vinter, då ska vi skida!:>
VastaaPoistaNiinhän se on ja erityisen kurjalta tuntuu että se on jatkunut näin pitkään. Viiltävä ikävä suomeen on ollut marraskuusta sakka, joulun yli kaikki oli taas mahtavasti ja palaaminen tänne oli erittäin vaikeeta, huomattavasti vaikeempaa kun lähteminen ensimmäistä kertaa eli oikeassa olet että ei se hauskaa olisi loman jälkeen takaisin tulla. Silloin toisaalta olisi enään 3 kuukautta jäljellä koko vuotta ja uskon että saisin taas uusia voimia. Se että tämä tunne jatkuisi vielä 5 kuukautta tuntuu vähän tukalalta. Kiitoksia, toivon että asiat järjestyy ja ilmanmuuta tänne lähtö oli oikea päätös, enkä muuten todellakaan osaisi arvostaa kotia laisinkaan näin paljoa!
Hördu Julia, det du saknar i Finland finns kvar. Även om det inte känns så just nu (för den här känslan får man aldrig i din ålder, utan först när man är lite äldre) så är du ung och det du är med om just nu är ett äventyr du bara kommer att vara med om en gång! Passa på och njut, res och se dig omkring! Det kommer att vara så mycket svårare att åka sen när du är i Vasa. Tuuri och jysk finns kvar, och när du sen skulle kunna åka dit varje dag så lovar jag att Milano känns roligare och coolare :-)
VastaaPoistaJag tror det du saknar är kompisar. Det känns som att du blir ensam kvar, och samma känsla hade du nog haft även om du varit i Vasa och alla skulle sticka :-)
Men tänk så här, nya kompisar har du skaffat massor och det kanske kommer fler roliga typer att lära känna.
Glasgow blir roligt, hur ofta är du där liksom? :) Se om du kan posera framför den där spindelmannen grejen igen :)
Milano, behöver jag säga mer?
Sen kommer jag och Dansku på besök och snart är det sommar, och jag lovar.. snart, är du hemma i ditt rum i Västervik igen :-)
Så kämpa på! Kämpa lite med franskan och jag tror säkert att det finns saker som du känner dig hemma med där borta också, men första året är det svåraste. Jag kände så i Sverige och jag kände så i Skottland, men sen händer det något om vips känner man sig som hemma igen.
Och som sagt, när du kommer hem kan du stanna i Vasa förevigt :-)
Kram,
H
Håller med andra som kommenterat förutom salkkari-inlägget, där e jag totalt ute ;o) Tror o de kan vara ganska svårt att igen komma tillbaka ifall du skulle fara till Vasa emellan. O som sagt de e ju busenkelt att utforska Europa därifrån, tänk bara vilka avstånden e i Finland.. Använd pengarna till att göra någo kul där. Försök o kämpa, vi kan ta igen hästeriet när vi alla bor i Västervik :)
VastaaPoistaJag fattar inte en enda ord på finska men det är ganska klart att du har hem längtan! Vi får en myskväll snart med alla tjejerna hemma hos oss.
VastaaPoistaJag finns här <3 Puss från NY
Hanna och Jenny: Ja ni har så rätt, men jag har ändå en sån saknad att jag inte ens kan känna lycka över mina andra resor, och då har jag milan om 2 veckor och Nice om 5 veckor. Jag åker hem över påsken även om ni inte vill, haha, det blir bäst för mej för bara tanken av att få åka hem en sväng gör allting här också mycket bättre och lättare. Det är inte roligt att gå omkring med denna saknad.
VastaaPoistaAnnie, du kan ändå den viktigaste meningen på finska, resten kan du strunta i <3 Flyg hem säkert och njut av de sista dagarna i NY så syns vi snart, puss !