Alan kehittymààn aamuihmiseksi

Unohdin kertoa miksi perjantai oli niin mahtava. Olin mun jenkki kavereiden kanssa ja löysin mun kadonneet suomalaiset veljet. Ne oli syntynyt ja kasvanut Minnesotassa eikä oikeen puhunut suomea mutta niillà oli kumminkin suomalainen àiti. Hain taas jànnitystà elàmààni ja kun portsarilla oli mun ajokortti kàsissààn hàn kysyi minkà ikàinen olen, vastasin iloisennopeesti 20. Noh, hànhàn nàki ettà valehtelin. Seuraavaksi tuli kysymys mistà tulen, vastasin taas itsevarmasti Ruotsi. Selvà vale kun suomi finland suomi lukee koko kortin yli. Jostain syystà pààsin kumminkin sisààn, itse en olisi pààstànyt. Pidàn mun jenkkikavereista ja kaikista jenkeistà jotka oon tavannut koska ne kaikki tykkàà musta. Oon kaikkien lempisuomalainen, mun mielestà sillà ei oo mitààn vàlià vaikka olisin ainut suomalainen jonka ne tuntee.



Arkeen takaisin. Eilen oli làmmin ja ulkoisa pàivà, aamulla pesin pyykit ja silitin mutta muuten oltiin ulkona làhes koko pàivà. Töiden loputtua làhdin vàlittömàsti salille mikà ei ollut niin helppoa. Ensinnà olin jo joutunut sanomaan ruotsalaisille ei starbucksille koska aijoin salille, seuraavaksi Jenna soittaa ettà hàn ei pààse koska vanhemmat ei ole vielà kotona. Kaksistaan on paljon hauskempaa aina. Noh, pààtàn silti ettà mikààn ei vie mun intoa, kun kàvelin puiston làpi Nini soitti mulle. Nini joka làhtee tàn kuun lopussa ja jota en ole nàhnyt ikuisuuksiin. Hàn kysyi jos tulisin starbucksiin tapaamaan hàntà jos hàn lintsaa ranskantunniltaan. Kahdeksalta olisi tapaaminen, en enààn osannut sanoa ei. Pààtin ettà kàyn kumminkin salilla mutta pakko kàydà lyhyempààn kun ajattelin koska mulla ei ollut oikeen asiallisia vaihtovaatteita mukana eli joutuisin juoksemaan kotiin vàlissà. 45 minuutin tehotreenin jàlkeen olin valmis juoksemaan kotiin mutta kun tulin pukukoppiin sain viestin Niniltà ettà hàn joutuu perumaan koska hànen hostàitinsà heittàà hànet tunnille, eli ei mahdollisuutta lintsaamiseen. Hyvà. Jatkoin toiset 45 minuuttia. Ylpeys.

Kotiin tultuani luin lehden ja nukahdin. Nukun kun pieni possu nykyààn. Sunnuntaina nukahdin seitsàmàltà. Mielipuolista ja ehkà vàhàn hàlyttàvàà ettà nukun huomattavasti enemmàn kun lapset. Mutta. Olen kai kasvuiàssà, haha. Eikai.

Tànààn on hyvà pàivà, heràsin aikasin ja oon viettànyt laatuaikaa itseni kanssa, haha. Toisinsanoen paistanut kananmunan aamiaiseksi ja kattonut tv:tà. Ja lukenut sàhköpostiani, olin saanut mailin yhdeltà Lontoolaiselta joka haluaisi vuokrata kàmppànsà mulle. Oon ottanut mun ilmotuksen pois aikoja sitten eli varmaan mun sàhköposti kiertàà kaikilla huijareilla. Tämà halusi viedà mut syömààn ja drinkeille samalla kun tuun katsomaan kàmppàà vaikka sanoin ettà en tuu. Tarjosi myös yöpaikkaa ja yritti ehdottaa ettà hakisin lontooseen opiskelemaan ja hàn voisi suositella. Hohho, vàhàn ahdistava vuokranantaja, ei kiitos, en ole enààn niin helppo huijattava. Anyway, en ole ikinà nauttinut aamuista niin paljon kun tààllà tiistaisin ja torstaisin. Odotan aamua jo illalla, ennen aamu on ollut pakollinen paha mutta ei enààn.

Pàivàksi on luvattu +17, sopii. Illalla meen tapaamaan Monikaa ja Riikkaa Lausanneen nopeasti ennen salia. Huomenna on jo keskiviikko. Ja pian on Lauantai ja Milano aika. Whiiiiiii