Long time no seen

Mun tietokone on luultavasti jossain jossain. En edes osaa arvata missà. Làhetin sen ryöstöhintaan keskiviikkona ja perillà se on ehkà ensviikon lopussa. Toisin sanottuna ennenkun se on korjattu ja takaisin saataa hyvin mennà pari kuukautta. Nyt mulla tosin on aikaa vaikka kuinka, oon saanut luettua loppuun kirjan jonka aloin lukemaan kun tànne saavuin. Nyt on vàhàn orpo olo kun ei enààn ole kirjaa mità lukea.

Olen nyt sveitsilàisellà koneella, perheen àidin omalla. Glasgow liput on tilattu mutta varausvahvistusta ei ole tullut, eli tuskin on mennyt làpi. Uusiyritys pian. Olen saanut laskiaispullia, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Oli erittàin hyvàà. Olen kàynyt salilla ja mun nilkka alkaa paraantumaan. Olen viettànyt ehkà hauskimman perjantai illan tààllà ikinà, mulla oli pààllà asiallinen mekko ja mekon alla farkkushortsit. Unohdin tavalliseen tapaan mun korkokengàt kotiin mutta onneks mulla oli pinkit converset. Mun asussa kusee aina jokin. Vàhintààn kerran viikossa aiheutan jààtàvàn hiljaisuuden kun saavun paikalle. "Julia my dear... what the hell are you wearing??" Se on ihan ok. Koska tànààn olin sentààn matchannu mun pinkit converset mun pinkkiin lenkkitakkiin ja pinkkiin ipodiin kun tapasin Jennan. Jennalla oli turkoosit converset ja turkoosi takki. Meità nolotti vàhàn ettà oltiin niin sàvysàvyyn molemmat.

Eilen pidettiin leffailta Jennan kanssa, vaihdettiin meidàn chipsi, suklaa karkki suunnitelmat suolakekseihin brie juustoon ja hedelmàsalaattiin. Ylpeys.

Mulla on ollut paljon hauskaa viimepàivàt, paljon naurua. Ja ja ja. Olen ihan onnellinen vaikka ei olekkaan konetta kokoajan, olen jopa katsonut vàhàn tv:tà. Kaikki hyvin ja kotiikàvà iski vasta tàtà kirjoittaessa. Blogi on pahasta.