Olen kotona

Siltä tuntuu, mulla on melkein yhtä monta kotia kun pankkitiliä

Viimeviikon keskiviikkona aloitin matkan kohti suomea, onneksi olin ajoissa siellä koska se oli yks ranskankielinen sokkelo. Gatella kuulin suomea, kuuntelin korvat pinkeinä niin että sain melkeen päänsärkyä, oli ihanaa tajuta kaikki!

Suomivierailu oli mahtava ! Sitäkin osaa arvostaa ihan eri tavalla kun on ollut poissa. Oli älyttömän kiva tavata kaikkia, perhettä, ystäviä ja sukulaisia ja olen iloinen että tulin. Päivät meni perheen kanssa, ulkona syömisessä ja ystäviä nähdessä, sekä tietenkin hullussa pullossa. Olen syönyt Stramppenilla, Fransmannilla ja Il bancossa, eli arkea ei nähtykkään. Ja suomalainen ruoka oli vähän turhan hyvää joten nyt alotan terveellisen elämäni täällä, kunhan ensin oon tuhonnut 400g aarrearkkupussin ja fazerin sinisen levyn. Haha.

Sain myös kuulla kritiikkiä siitä että blogini on turhan hiljainen, yritän skarpata mutta se on vaikeeta kun kaikki on jo arkea. Tuntuu hieman tylsältä päivitellä samoista asioista päivittäin eikä mitään hassua enään tapahdu. Sain myös kuulla että olen aikuistunut ja että olen edelleen yhtä lapsi. Menee aika +-0 siis.

Sunnuntaina juttelin Jennin kanssa hartaasti ja pitkään ja musta tuntui että olen viihtynyt suomessa niin hyvin että on rankkaa lähteä takaisin. Mutta kokoajan tiesin että takaisin olen tulossa mutta päivät meni nopeasti. Ihan niinkun täälläkin, tätä vauhtia olen pian eläkkeellä, enkä oo edes vielä päättäny mitä aijon opiskella. Maanantaina oli kumminkin parempi fiilis takasin lähdöstä ja huomasin ikävöiväni perhettä täällä ja ennen kaikkea mun sveitsi ystäviä.

Aamulla olen herännyt 04.45 suomenaikaa, eli 03.45 sveitsin aikaa jota tänään elän. Lennot meni normaalisti ja mulla oli väsy. Vaasasta helsinkiin valvoin urheasti muistaakseni mutta Helsingistä Geneveen ei silmät enään pysynyt auki. Luin iltasanomia ja havahdin tasasin välein siihen että mun pää tipahti alas, nostin sen nopeesti ja olin tajuissani maks 20 sekunttia ja sit pää tippui taas alas. En meinannut antaa itselleni lupaa nukahtaa, en tiedä miksi, mutta tunnin pään nostelun jälkeen pistin lehden pois ja nukahdin. Genevestä otin junan Morgesiin ja sieltä bussin Echandenssiin, kotona olin 11.30.

Kahdeltatoista lähdin takaisin kohti Morgesia, aikeissa avata pankkitili, etsin UBC:tä (tms) ja hetken jälkeen löysinkin niiden pääkonttorin mutta siellä ei ollut ketään paikalla, en jaksanut odottaa joten menin postiin avaamaan pankkitilin. Se mitä täällä ei saa postista niin ei saa mistään ! Ne myy puhelimia, tietokoneita, pankkitilejä, pehmoleluja jne. Pankkitili avattu ja kortti saapuu viikon päästä.

Bussikuskit on selvästi ikävöinyt mua, mulle toivotettiin hyvät päivänjatkot tänään kolme kertaa, joka kerta kun bussista poistuin. Se on yltiökohteliasta. Jääkaapissa on mövenpick kalaa, aina oppii jotain uutta. Luulin että se on jäätelömerkki vain.

Kello kolme päätin ottaa pienet päikkärit ja heräsin sitten 19.20, uskon silti että nukun sikeesti kun possu tunnin päästä.

Huomenna työpäivä pitkästä aikaa!