Torstaina illalla oli taas svenska kyrkans au pair träff. Menin sinne metrolla, tai ehkä se on enemmän raitiovaunu. Kokeilin sitä silloin ekalla viikolla kun olin täällä mutta silloin jouduinkin bussiin kun ne ei kulkenut. Nyt sain kyydin perheeltä pysäkille (normaalisti pitää ottaa bussi). Ne hieman nauroi mulle kun kerroin etten oo käyttänyt sitä kertaakaan kun tykkään niin kovasti junista. Suosin junia edelleen, kestää paljon pidempää raitiovaunulla. Mutta se voi olla varasuunnitelma jos en ehdi junaan tai bussiin. Muuten torstaina satoi vettä niin kovaa. Tuntui että mikään sateenvarjo ei pidä sitä sadetta, tosiaan kaatamalla. Au pair träffillä oli paljon porukkaa ja oli oikein mukavaa.
Perjantai työpäivä meni nopeesti ja illalla lähdin Geneveen missä päädyttiin baariin. Huono juttu oli että siellä oli ilmaista skumppaa. Iltani loppui siis lyhyeen ja sain kokea kuinka avuliaita sveitsiläiset onkaan. Muuten olisin pysynyt budjetissa koska kun tulin takaisin Morgesiin niin illan saldo oli 0 francia, mutta enään ei mennyt junia/busseja mun kylään niin jouduin ottamaan taxin. Sain kumminkin halvennusta ja kokonaismaksu oli 25 francia, tais olla ensimmäinen ja viimenen kerta taksissa täällä. Yöllä heräsin maailman pahimpaan suonenvetoon pohkeessa ja olin lähellä repiä koko oikeen jalan pois kun sattui niin kovaa. Tunnin olin hereillä kunnes se helpotti ja nukahdin taas.
Lauantaina heräsin ja lähdin suoraan kohti Lausannea missä tapasin Gabriellan ja Nellan, mun tarkoitus oli löytää jokin ulkoilutakki jonka voisin ottaa vuorille sunnuntaina. Ei onnistunut. Sen sijaan ostin hyvän laukun, kaulahuivin, pipon, hanskat, ruskean nahkatakin jossa on pälskrage ja maailman kauneimman mekon. Toisinsanoen mun kuukauden shoppailut on tehty. Kotiin tulin kahdeksan jälkeen ja yhdeksältä olin jo nukkumassa.
Sunnuntaina oli herätys 07.50 ja puoli yhdeksän alkoi matka kohti Montreuxia ja Rochers de Nayea. Perillä Montreuxissa oltiin kymmeneltä. Montreux sijaitsee ihan toisessa päässä Geneven järveä kun Geneve. Mietittiin hetki että kävelläänkö ylös vai otetaanko juna. Junan hinta oli 18 francia one way joten ostettiin junaliput alas mutta päätettiin kiivetä ylös. Onneks ei tiedetty mikä oli edessä.
Kiivettiin kaksi tuntia ja tämä on korkeus mihin päästiin, ihan kiitettävä suoritus multa kun ajattelee mun kenkiä ja sitä että se pe-la yön suonenveto edelleen tuntui. Nähtiin kyltti että ylös on vielä matkaa 4 h ja 15 minuuttia kävelleen. Iski pieni ahdistus koska mä elin siinä toivossa että oltaisin pian perillä ja jos tosiaan olisi niin paljon jäljellä niin ei ehdittäisi junaan joka vie alas ja täten jouduttais myös kävelemään alas. Päätettiin etsiä junaasema ja junaasema löydettiin. 15,5 francia ylös, eli säästettiin 2,5 francia meidän kävelyllä. Junassa totesin ettei ikinäikinä oltais päästy ylösasti. Matka kesti 40 minuuttia junalla ja se oli todella korkealla. Tosiasiahan on se että jos vuori on 2,5km korkea niin ei sitä ylös pääse 2,5 kilometrillä mitä luultiin. Vaellus olisi ollut lähemmäs 20 km ainakin. Ja jyrkkää !
Kuvia multa löytyy noin 150, ja sitä on vaikeaa tajuta kuinka korkealla oltiinkaan. Jos olisi kompastunut väärään suntaan niin olisi ollut monen sadanmetrin suora pudotus. Näin jo edessäni maanantain uutisotsikot ja kuinka kukaan ei enään ostaisi kuperapohjaisia kenkiä. Koska ne mulla oli päällä. Ei paras idea mutta valintani oli niiden, tai sitten H&M:n tossujen välillä joista on pohja puoliks irti tai sitten yli polvien menevät nahkasaappaat. Saatiin ainakin nauraa mun kengille ja niiden sopimattomuudelle. Voin sanoa että oli erittäin haastavaa niiden kanssa.
Meidän vuori jengi !
Minä, Dilan ja Svenja (saksalaisia tyttöjä) istuttiin vuoren korkeimmalla paikalla sillä välin kun muut etsivät jotain rotkoa. Tajuttiin että nähdään samaan aikaan italia, ranska ja sveitsi. Kaikki on niin lähellä!
Kun oltiin menossa junalle joka veisi meidät takaisin alas Montreuxiin sain ikäviä uutisia Suomesta.
Suomivierailu ajankohtainen luultavasti tässä kuussa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti