keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Pimeä moottoritie, raitiovaunuja ja pro meikä

Mainostaisin ratsastusta maailman rankimmaksi liikuntalajiksi, perusteella että eilen olin 2 tuntia ohjatussa hikijumpassa SALILLA ja tänään olen vain tuhannesosan niin kipeä kun olin 2 tunnin ratsastuksen jälkeen. Tää tuntuu tälläseltä terveeltä lihaskipeydeltä ja oikeestaan mukavalta. Huomenna taas!

Tänään on ollut ihan normipäivä, sain auton Morgesiin white horseen nyt illalla ja löysin jääteen joka on halvempi kun vesi ! Wuhuu! Ajoin autoa siis toista kertaa täällä. Lähdin takaisin Lausanneen ja ajattelin ottavan toisen tien kun luulin tietäväni minne se vie, yhtäkkiä olen sveitsiläisellä moottoritiellä. Ilman valoja enkä tiedä missä hemmetissä olin. Yhtäkkiä tuli kyltti Lausanne sud poistu, Lausanne nord jatka eteenpäin, chansasin ja lähin kohti sudiä koska pelkäsin oikeesti että päätyisin johonkin zurichiin, niitä ramppeja ei tullut turhan useasti. Seurasin vaan kylttejä ja toivoin että löytäisin jonnekkin missä tunnistaisin itseni, eli joko echandenssiin tai sitten ouchyn tielle. Lähestyin keskustaa, keskusta keskustaa, jonne en siis todellakaa löydä autolla. Oon siellä raitiovaunujen ja bussejen seassa ja kiroin sitä etten oo ajanut vaasaa isommassa kaupungissa missä jännittävin kohta on anttilan mäki ja mäkistartti.

Yhtäkkiä olin juna-aseman rondellilla ja löysin sieltä kotiin. Mun itsetunto on nyt sadassa. Hitto oon hyvä kuski! En sekoillut missään vaiheessa, handlasin bussikaistat, taksikaistat, monikaistaiset liikenneympyrät ja pimeän moottoritien jossa rampit ei ollut millään tavalla normaalit. Selvisin myös raitiovaunuista ja busseista jotka on antenneilla kiinni yläpuolelta. Eikä auto sammunut kertaakaan peruttaessa! Hyvä suzuki swift ja julia !

Ai niin joo, ostin juuri lentoliput Eteläranskaan, Niceen, 8-10 Huhtikuuta. Taas jotain mitä odottaa:)!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti