Sunnuntain tilitys

Perjantaina lähdin tosiaan Geneveen, otin raitiovaunun ranskanrajalle josta Monica tuli hakemaan, käytiin ranskan puolella kebabilla. 7 euroa rullakebab+ranskalaiset+juoma, sveitsissä vastaava olisi n. 16 euroa, eli plussalle mentiin. Kello oli jo puoli kaksitoista kun tultiin Monicalle ja ennenkun nukahdettiin se oli varmasti kaksi.

Lauantai aamua ei tuhlattu nukkumiseen vaan herätys oli 8.20, tosin oltiin molemmat jo herätty aikasemmin. Yhdeksältä lähdettiin bussipysäkille (tälläkertaa autolla, viimeksihän reippailtiin kävellen 50minuuttia) Mentiin jättikokoiseen ostoskeskukseen vähän geneven ulkopuolella, koluttiin läpi pari kauppaa ja lopuksi jämähdettiin Zaraan, olisin voinut ostaa koko kaupan! Onneksi olin saanut palkan tililleni, kortti oli mukana mutta pinkoodin olin unohtanut kirjoittaa ylös. Budgettishoppailua ! Ostin tosin yhden kivan paidan ja ostoslistalla on vähän enemmän, jos sitä ens viikonloppuna pitkästä aikaa... 

Lähdettiin ostoskeskuksessa ajoissa jotta ei missattais pöytävaraustamme. Oltiin vähän turhan aikasin joten sen jälkeen kun oltiin huilittu ylämäessä 15 minuuttia mentiin ravintolan viereiseen katedraaliin istumaan 10 minuutiksi. Ihan vaan koska ulkona oli kylmä. 

ensimmäinen kuva missä näkyy vähän miten nää mäet menee, ja näitä on jokapaikassa.

Fondue ravintola oli huippu ! Palvelu oli parasta, meidän takit jopa otettiin, talo tarjosi meille valkoviiniä (se ei tosin katkase mun tipatonta putkea mielestäni) ja saatiin myös pikku jälkiruoka ilmaiseksi. Lähtiessämme saatiin käyntikortit ja tarjoiliamme käski meidän sanoa hänen nimensä jos joskus tullaan uudestaan niin hän palvelee. JA SE FONDUE !! Okei oltiin nälkäisiä (tippaakaan ei jätetty:D) mutta se oli ehkä parasta ikinä ! Bill Clinton on tehnyt tästä ravintolasta kuuluisan ja hänen lähettämä kiitoslaatta (ihan metallinen) oli seinällä sekä kuvia siitä kun hän oli ravintolassa. Ehdottomasti uudelleen käymisen arvoinen ! 

Käytiin nyt keskustassa myös parissa liikkeessä ja tietenkin Laduréessä, mun ensimmäinen macaronssi (tai neljä). Nyt on siis Ladurée ruksattu pois must-do listalta ! 

Tarkoituksemme oli ottaa päikkärit Monicalla mutta aikaa meillä oli 8 minuuttia, ei ollut kovin palauttavaa. Laittauduttiin valmiiksi ja lähdettiin Monican korispeliin, mun ensimmäinen korispeli. Jännintähän se olisi ollut jos olisin ymmärtänyt jotain ja mun mielestä ne vihels poikki sen pelin aika useesti. 4x10 minuuttia venyi aika pitkäksi niillä vihellyksillä. 3,5 h saampumisen jälkeen oltiin valmiita lähtöön kun Monican joukkuekaverit kysyi jos haluttais tulla mukaan syömään italialaiseen ravintolaan. Tottahan toki ! Eihän ruualle voi kieltäytyä. O sole mio (en takaa oikeinkirjoitusta) oli myös ranskanpuolella joten halvaksi tuli. Ja oli hyvää ! 3 kertaa ulkona syömistä vuorokauden sisään, nyt ei tarvi taas ravintolassa käydä hetkeen. 

Lähdettiin yhdentoista jälkeen takaisin sveitsinpuolelle Geneveen ja mentiin Javaan. Löydettiin parkkipaikka tosi läheltä joten Monica jätti kaikki ekstra vaatteet autoon, mä otin neuleen päälle mutta muun jätin. Voin sanoa että siinä juostessa saatiin aika paljon katseita, ilmeisesti ei ole ok kävellä mekoilla tammikuussa. Syy tähän on että siellä maksaa tosiaan narikka 5 chf /piece. Eli jos on kaulahuivi+takki+neule niin se on sitten 15 chf. Sen kerran maksaneena yritän kaikin tavoin vältellä sitä. Ilta oli ihan kiva, tavattiin myös uusi suomalainen tyttö Johanna! En oo vielä ihan kunnossa joten olin tylsä ja siksi ei ilta ollut huippu. Neljältä lähdettiin takaisin autolle, mä heitin juhlavaatteiden päälle normivaatteet etten jäätyisi, Monica heitti juna-asemalle ja juna odotti jo mua.

Tosin niin odotti joku muukin. Olin niin väsynyt että oikeen odotin että pääsisin junaan nukkumaan ja kuuntelemaan musiikkia jota pöllin Monicalta, 1200+ biisiä ! Aika lyx koska tähänsaakka mulla on ollut 143 joulubiisiä + 20 normaalia hyvää. Noh, seuraani liittyi erittäin rasittava rotan näköinen mies jolta ei meinannut juttu loppua. Sain kuulla koko elämäntarinan ihan pyytämättä, kuinka hän oli saanut arven kyynerpäähän kun oli leikkinyt mummollansa, mikä hänen horoskooppinsa on, kuinka suomi on sukua unkarille ja kaikki muutkin suomen faktat, tarinat kaikkien muidenkin arpien takaa, mikä on sveitsin nopein kaupunki= NYON (lausutaan nion, NNNNNNNNYON), minne hän saa matkustaa maksamatta "odota, mulla on kartta mistä voin näyttää" 10 minuutin selostushan siitä tuli yksinään. Juttua jatkui loputtomiin, odotin vaan että juna lähtisi liikkeelle ja konduktööri tulisi jotta saisin keksiä hyvän syyn häippästä. Mies päätti kumminkin kysyä että saako hän maistaa (!!!!!!) hymyäni. Se oli jo niin kiusallinen tilanne että muinaisvaistoni heräsi ja päätin leikkiä kuollutta. Sanoin että se ei todellakaan käy päihinsä ja kun hän aloitti seuraavan lauseen pistin pään alas ja silmät kiinni. Pari minuuttia se jatkoi juttua kunnes se tajusi etten todellakaan aijo enään vastata. Leikkiä kuollutta- miks en oo keksiny tätä aikasemmin ! Saattaa olla että se toimii joka tilanteessa.

Kotona olin kuuden aikoihin tänä aamuna. Nukuin puoli yhteen, otin kylvyn ja katoin putouksen+ perjantain salkkarit. Nukahdin ja heräsin uudestaan kuudelta. Oon tsempannu mun sveitsiläisen nettipankkitilin kanssa, puolituntia kesti kunnes sain siirron tehtyä mun suomen tilille, tai no, 3 päivää siinä vielä menee. Tajusin puoli kahdeksan että en oo edes käynyt ulkona joten kävin lenkillä ja kun tulin kotiin poimasin samalla perjantain pyykit kuivaushuoneesta mukaan niin sitä ei tarvitse heti huomenna aamusta tehdä. Pelkään vähän pesutupaa, se on sellanen maanalainen kellari mutta rohkeena selvisin. Nyt aion kattoa jakson täydellisiä ! RAKASTAN www.ch131.com ia ! 

Vähän mua sattuu kun kaverit kysyy millon meen kotiin käymään ja sanon että kuuden kuukauden päästä. Aina välillä on niin ikävä että ihan kauhistuttaa, varsinkin nyt kun Monicakin lähtee kotiin 4 viikon päästä! Hirveyttä. Tänään on ollut ikävä, lenkillä käynti helpotti ja sain ajatuksia muualle. Se on ihan outoa kuinka tässä on niin kaksi puolta. Viihdyn aivan mahtavasti, oikeasti, ja tuntuu että nyt vasta elän elämääni, kokoajan tapahtuu jotain jännää. Mutta samalla sydämmessä tuntuu että Suomi on mun kotimaa ja mulla on ikävä suomi ihmisiä. 

Asiasta kolmanteen, puolivuotta on jo mennyt, nyt otan itseäni niskasta kiinni ja rupeen tsemppaamaan ranskan kanssa, puolessa vuodessa ehtii tehdä jo ihmeitä ! Hankin sveitsiläisen kaverin joka haluaa puhua mulle ranskaa. Se on seuraavan viikon tehtävä. Tai sitten pakotan mun nykyiset kaverit lopettamaan englannin harjoituksensa ja aloittaa mun ranskan harjoitukset. Ajatukset eteenpäin. Saako sanoa että viikontehtävä on löytää sveitsiläinen kaveri? Voiko kavereita metsästää?:D