Eilinen päivä jatkui myös yhtä huonosti, ranskantunti oli fiasko. Naurettavan vaikeeta enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Kysyin taas itseltäni miljoona kertaa miks ihmeessä edes maksan siitä nöyryytyksestä. Olin iloinen kun pääsin vihdoinkin nukkumaan yöllä.
Tämän päivän kohokohta oli kun joku ökyrikas nainen tuli katsomaan taloa, se puhui mulle ihan kun vajaaälyiselle. Enhän mä mitään muuta osaa kun hoitaa lapsia ja siivota kun en edes puhu ranskaa. En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Miks kaikki sekopäät hakeutuu puhumaan mun kanssa. Ja toinen kohokohta oli toki skypekeskustelu Annan kanssa joka ei yhtään helpota mun oloa täällä.
Työpäivä meni siinä missä muutkin, mulla on tosin niin ikävä kotiin että sydämmeen vähän sattuu. Varsinkin kun mun parhaat kaverit lähtee, Gabriella lähtee ensi kuussa, Maggie lähtee ensi kuussa ja Sue lähti viime kuussa. Maailman tylsimpää.
Olen ottanut käyttöön laskettelutakin ja lasketteluhousut kun ulkoilen poikien kanssa (jotka on huippuhyvät kun ollaan lumisotaa ja mä juoksen itteni astmakohtauksen partaille pulkka perässä jossa pojat), viimevuonna käytin näitä kun oli -25 C tai kylmempää, nyt täällä on miinusta pari astetta, haha.
Yritän nyt vähän piristyä ja lähden morgesiin White horseen neljän francin vedelle kavereiden kanssa ! Onneksi huomenna on jo keskiviikko mikä tarkoittaa että pian on viikonloppu joka on taas täynnä ohjelmaa jolloin saan muuta mietittävää:)
Julia, tänk så här. Hem till Vasa kan du alltid åka nästan när som helst. Där finns allt det du känner igen och det är just det där igenkännandet som känns som en trygghet.
VastaaPoistaMen det du gör nu är ett äventyr. Och att återvända dit kommer att bli mycket svårare, det finns ingen naturlig anledning på samma sätt som Vasa har :-)
Det är kämpigt som fan i ett nytt land hela det första året, man pendlar i känslor och saknar det som man känner igen och tycker är "normalt".
Men tro mig, snart kommer det att klicka till och allt du upplever nu kommer att kännas som normalt och som ditt hem :-)
Och som sagt, till Vasa kan du alltid komma och hälsa på. Men det finns så mycket att upptäcka i världen så gör det och utan saknad! Du är vuxen och ditt hem är där du gör dig hemastadd.
Kram,
Psykologen :)
oh, psykologen:)! Du har så rätt!
VastaaPoista