Heräsin yhdeksältä eli ehkä mulla ei ollutkaan niin väsy. Jei ! Aamu meni kattoessa eilisen salkkareita, luojan kiitos että katsomo.fi näkyy, ruutu.fi taas ei näy eli missaan kaikki laatusarjat ; miljonääriäidit ja tuuri kirpasee pahiten.
Viimeset kaksi tuntia olen ollut farmorilla ja farfarilla, pojat pelasi ulkona jalkapalloa ja me juotiin kahvia farmorin kanssa sisällä. I KNOW!! Kahvia !? Eikä se edes ollut niin pahaa kun eilen aamulla. Join elämäni ensimmäisen kupin kahvia. En voi edes kuvitella missä pisteessä oon ensivuoden elokuussa, syön ja juon varmaan mitä tahansa. Tai sitten tää mun uusi minä jää sveitsiin kun tuun takaisin suomeen ja alan nirsoilemaan. Pojat tosiaan soitti ja kysyi jos ne voi mennä käymään sinne ja kun tultiin niin ne kysyi jos minäkin haluan jäädä, ajattelin että se olisi hyvä tilaisuus tutustua ja harjoitella ranskaa, koska ne ei puhu sanaakaan englantia. Katsottiin myös vähän melrose placea ja kauniita ja rohkeita ranskaksi dubattuna, jopa enemmän naurettavia sarjoja niin. Onneksi farmor selitti mulle aina vähän taustatietoja jotta tajuaisin missä mennään ku en itse oo ikinä kattonut kyseisiä sarjoja. Tiesin onneksi millon tapahtui jokin yllättävä käänne "Olalalaa!" "No no no no noo!" "Bravo !!" "Oh, oui, oui, oui"
Jos joku olisi sanonut vuosi sitten että olen sveitsissä tähän aikaan ja tässä tilanteessa, olisin nauranut päin naamaa. En ikinä olisi voinut kuvitellakkaan että päätyisin tänne ja vieläpä au pairina. Mutta pakko sanoa että olen onnellinen että näin kävi. Nyt lähti neljäs kuukausi käyntiin ja mikään ei voisi olla paremmin. Olen iloinen että kävin Suomessa, huomasin että kaikki on sielä mahtavasti ja viihdyn kotona, mutta nyt olen myös arvostanut enemmän sitä mitä mulla on täällä. Elämän tyylini on ihan erillainen, matkustelen, tapaan kokoajan jatkuvasti uusia mahtavia ihmisiä, viihdyn lasten kanssa ja perheen kanssa. Mulla ei ole mitään valittamista tai varsinaista syytä kaivata kotiin. Aijon tehdä tästä vuodesta parhaan mahdollisen ja nauttia joka hetkestä. 3 kuukautta on mennyt, se tarkoittaa neljännes osaa vuodesta. Aika lentää.
Nyt lähden kohti ranskantuntia, ensimmäinen melkeen kolmeen viikkoon, tuntuu että olen unohtanut jo paljon. Mutta ehkä se tästä taas. Läksyjä en ole ehtinyt tehdä kokonaan eli saa nähdä kuinka hyvin saan kerrottua perheestäni ranskaksi. O-ou !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti