En ehdi oikeen arkistua. Juhlaa vain kokoajan. Tänään kävin työhaastattelussa, viime yön valvoin ja luin netistä miten kannattaa käyttäytyä. Lopetin siinä vaiheessa kun tiesin minne näkövammaisen kuuluu parkkeerata opaskoira. Haastattelu meni hyvin, sain paikan. Nyt en tosin tiedä otanko sitä vastaan, lupasin ilmottaa huomenna ennen seitsämää. Mulla alkaisi maanantaina silloin työ. Kestihän sitä työttömyyttä peräti viikon. Haha. En oikeen tiedä mitä tehdä, ehkä haluankin jotain muuta ja mulla on vähän ennakkoluuloja.
Aloitin sokerilakon tänään, aikuisten oikeesti. Halkeen ylpeydestä kertoessani että se on kestänyt 8 tuntia 14 minuuttia, koko hereillä oloni ajan ! En ehkä ikinä ole ollut näin pitkään ilman sokeria? Meinas mennä päin metsää kun syötiin strampenilla ja kiikutin kaksi keksiä pöytään teen seuraksi. Lahjotin ne Peterille kun tajusin kuinka lähellä olin heittää silloin 4 tunnin työn hukkaan. Tähän tarvitaan kyllä itsehillintää.
Huone. Blaah. Hyi. Ahdistus. Kirppispöytä on ainakin varattu ! Mulla on sinne tavaraa vaikka kuinka. Ensimmäinen kirppispöytä elämässäni.
En voi uskoa että tasan viikko sitten menin ulos Lausannessa viimeistä kertaa. Olen ollut suomessa vasta 5 päivää. Se on tosivähän. Sveitsi tuntuu kaukaiselta. Mulla on ikävä mutta samalla se tuntuu niiiiiiiiiiiiiiin kaukaiselta, ihan kun eri elämästä. Outoa.
Huomenna saan ikioman pyörän !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti