BUNGEE

Herranjumala. Päivät juoksee enkä edelleenkään ehdi olla kotona juuri yhtään, tekemistä on vaikka muille jakaa!

Nopeasti maailman parhaimmasta viikonlopusta. Muistona on parikymmentä mustelmaa ja hyttysenpuremaa. 

Otettiin juna vähän vaille seitsämän Lausannesta ja puoli kahdelta oltiin perillä vähän Locarnon ulkopuolella. Juna matka itsessään on tarina mutta en kertakaikkiaan pysty. Siitä on noin 100 videoa ja naurettiin niin että meinattiin kuolla taas vaihteeksi. Meille on jo tehty valmiiksi suunnitelma että minä ja jenna kierretään usa:ta/ eurooppaa/aasiaa ja siitä tehdään tv-sarja. Sopii mulle ! En tiedä mikä meidän ongelma oli, kauhee väsymys varmaan. 

Meillä ei ollut valmista suunnitelmaa missä nukutaan, luulin että campingilla mutta ne oli kaikki suljettu. Mentiin kumminkin sinne koska ei ollut porttia. 5 tähden camping ! Siellä oli jopa lasten vessat jossa Jenna kävi ihmettelemässä että miten kukaan lihava mahtuu vessaan kunnes tajuttiin että se oli lapsille. Meillä oli 3 hengen teltta johon me onnekkaat päästiin, ei tosin onnistuttu Jennan kanssa nukkumaan yhtään. Kun meillä tuli naurukohtaus vähän ennen neljää ja herätettiin kanssa telttailiat ja kun siili kävi varastamassa teltattomilta ruokaa päätettiin livahtaa seikkailemaan ja pakattiin kamat kasaan. 2 tuntia ralliteltiin ympäri kylää, löydettin ostosvaunu ja etsittiin uimarantaa. 

Tavattiin muut ja odotettiin bussia kun osa meni canoyaamaan aamusta. Minä, Jenna, Laura ja Sofia ei menty ylös vielä odottamaan koska bussi lähti 7.15 ja meidän hyppyaika oli vasta 15.00. Mentiin aamupalalle ja sen jälkeen puistoon ottamaan aurinkoa. Kello oli siis vähän kahdeksan jälkeen ja mä nukahdin heti kun pistin pääni viltille, heräsin 10 minuuttia myöhemmin ja mulla oli maailman järkyttävimmät shortsi/toppi rajat. Miten tää aurinko tarttuu tällä tavoin? Kymmenen jälkeen päätettiin etsiä uimaranta koska oli niin järkyttävän kuuma. 

Se ei ollut ihan helppoa, aamuyöllä oltiin jo tosiaan yritetty etsiä mutta jokapaikassa oli lukko rantaan. Kysyttiin neuvoa ja mentiin kylmästi jonkun campingin rantaan kun ei sielä ollut ketään joka vartioi tai mitään porttia. Vesi oli järkyttävän kylmää, kalakasta ja likaista. Aloin miettimään kuolemaa siinä auringon alla. Tajusin että mitä ihmettä oon taas päättänyt tehdä. Käytiin vielä lounaalla ja kahdelta otettiin bussi ylös. HYVÄJUMALA !! Mulla oli niin paniikki kun tultiin ylös. Siis sitä ei voi edes kuvitella kuinka korkee se on. Juoksin vessassa pari kertaa ja sitten mentiin katsomaan kun muut hyppäili. Menin ihan shokkiin enkä pystynyt edes puhumaan. Olin jopa itse huolissani itsestäni koska en ennen ole ollut noin hiljainen.

Mentiin maksamaan hyppy ja sen jälkeen meille näytettiin miten me vedetään itsemme ylös ja kiinnitetään naru valjaisiin kun ollaan alhaalla jotta meidät saadaan ylös. Mies joka näytti koko jutun huomas kuinka shokissa olin ja sai mut kyllä nauramaan. Olis ehkä maailman coolein työ olla joku bungy-jump-mies. Lyötiin vetoa siitä että hän maksaa mulle kaljan jos kiljun koko matkan alas. Mutta tosiasia oli se että se on aika mahdotonta kuulemma joten loppupeleissä mä jäin kyllä velkaa. 

Kun nousin rampille mulla meinas hengitys loppua, olin niiiiiin innoissani ja peloissani. Onneks ne laski aika nopeasti kolmeen ja hyppäsin. En edes osaa sanoin kertoa kunka MAHTAVA se tunne oli. HULLUA ! Videosta kuulee kuinka kiljun alussa, sitten kuuluu (jos kuuntelee tarkkaan) kun huudan kun se meni "pohjaan" ja lähtee takaisin ylöspäin. Ei mistään videoista/kuvista näe kuinka pitkä se putous oli. Ylös tultuani olin ihan fiiliksissä, olisin hypännyt heti perään mielelläni. Ei voinut lopettaa hymyilemistä. Mä pelkään myös korkeuksia joten tämä oli niin itsensä voittamista. 

Viiden jälkeen lähdettin takaisin alas ja mentiin ihan Locarnon keskustaan tällä kertaa. Ei tosin ehditty muuta kun syödä ennenkun juna lähti takaisin 19.03. Manora pastaa. Koti matka oli hieman tuskallinen, 10 minuuttia unta 36 tunnin aikana.Sen kyllä huomaa, nukuin ehkä noin tunnin koko matkana. Kotona olin puoli yhdeltä mutta olin niin innoissani että en edes nukahtanut heti. 

Muuten pitää taas lähteä, tapaan ruotsalaiset illalla ja nyt pitäisi pikapikaa katsoa läpi vähän mun tavaroita ja laukkuja. Gaaah. En millään jaksaisi edes miettiä niitä. Olen maailman väsynein edelleen viikonlopun jäljeltä ja vähillä yöunilla on kyllä eletty nyt monta viikkoa. Ehdin kumminkin nukkumaan myöhemmin. Toivonmukaan ! 

Eilen pari ukkoa kävi fiksaamassa yhen ikkuna jutun mun huoneessa ja ne oli ensimmäiset ranskankieliset jotka nauroi mun ranskalle. Haistakoot kukka. Nyt en enään edes yritä. Tänään mentiin heti aamusta pelaamaan jalkapalloa puistoon ja kello 10 oli varjossa jo 27 astetta. Rakastan tätä lämpöä ! Toivottavasti samat kelit jatkuu suomessa. Mulla on enään keskiviikko, torstai ja perjantai jäljellä. Lauantaina lähden suomeen. Herranjumala. 

Pakko juosta ! 

The good pictures are taken by Joe Schaeppi so THANK YOU once again !