Takaisin siitä mistä lähdettiin

ooh. Herranjumala. Viimeiset vuorokaudet ovat olleet HEKTISIÄ. Sanan oikeassa merkityksessä. Tulin kotiin myöhään lauantai iltana, iloikseni mua odotti uudetperunat ja fetajauheliha pihvit, onnellisuus. Vaaka näytti 3 kg lisempää kun normaalisti kun menin nukkumaan, kuolin onnellisuudesta. Peruna <3 Katsottiin neljät häät ja meinasin kuolla, herranjumala kuinka ärsyttävä ohjelma, en kestänyt sitä kuinka törkeesti ne arvosteli muita mutta  luulen silti löytäneeni uuden lempiohjelmani.

Yläkerrassa on yhtä lämmin kun ennenkin, en ole nukkunut omassa huoneessani sitten lokakuun joten olin aika onnellinen siitäkin. Ja siitä että kaiuttimet olivat omalla paikalla. En nukkunut 6 tuntia pidempään, voiko unenpuutteeseen kuolla?

Aamulla herättyni söin maailman parhaimman aamupalan ruisleivällä ja turkkilaisella jugurtilla. En tiedä oikeen mitä tehdä koska ruoka on niiiiiiiiiiiiiiin hyvää. Poljin keskustaan isin luokse, en ole pyöräillyt yli vuoteen. Ensiksi silmät valui vaan koska se pyörä meni niin hirmu nopeesti vaikka en edes polkenu, loppua kohti silti aloin polkea kun mielipuoli. Olin kiitollinen siitä että täällä mäet jotka ennen on tuntunut niin jyrkiltä oli nyt vaan jotain pieniä pieruja. Ihan naurettavaa. Pyöräily on mukavaa. Käytiin Gigantissa ja saatiin mun akku takuun piikkiin korjaukseen, ostin uudet kuulokkeet ja ostin melkeen uuden puhelimen. Mun mielestä xpress radio saisi mennä eläkkeelle. Hyi hitto että inhoankin sitä puhelinta. Ei ollut nälkä mutta yllättävästi söin kaksi lautasellista maailman parasta ruokaa vol 2 ja perunaa. Miten voikaan olla näin onnellinen perunasta?

Ajoin saabilla takaisin västerviikkiin ja MIKÄ AJONAUTINTO ! Tykkäsin tosipaljon suzukista jota ajoin sveitsissä mutta saab on aina saab. Se oli niin iso että tuntui että hukun siihen, ja mä oon kumminkin aika pitkä. Kotona kävin suihkussa, revin vähän mekkoja hannan kaapista mun huoneeseen (hyvä luoja mulla on tavaraa... pakko alkaa vähentämään) ja ajoin itseni takaisin keskustaan, isi heitti Annalle jossa sain nähdä Elsankin ensimmäistä kertaa. Olin niin iloinen että olen taas Annautunut. Viimeinen vuosi on ollut aivan liian vähäisellä näkemisellä. Murppe tuli myös mukaan ja saatiin keskiyön jälkeen kyyti Hulluun Pulloon. Vaasa ei ole mitään ilman hullu pulloa, hyi hitsi mulla olikin ollut ikävä. Se oli tosityhjä mutta näin sentään Kian ja Jasun ja olin ONNELLINEN. Sain vähän turhan monta tervetuloa-suomeen-juomaa mutta selvisin kunnialla. Vähän epäkunniaa tosin teettää se että olin innoissani taas näyttämässä henkkareita kahteen otteeseen tänään mutta kukaan ei halunnut nähdä niitä. Ikäkriisi iskee.

Mentiin illan päätteeksi Annan kanssa Calzoneen jakamaan pitsa ja tillimakaroonit. Tillimakaroonit <3 Olin saattamassa Annaa taksitolpalle kun keksin että voisin oikeastaan kyyditä hänet pyörällä ja polkasta itse takaisin kotiin sen sijaan että nukkuisin keskustassa. Käveltiin hakemassa pyöränavain ja pyörä ja poljin 3 km Anna pakkarilla. Päästin Annan pois kyydistä ja vähän sen jälkeen huomasin että mulla oli takarengas puhki. Ajattelin kumminkin että 3 km taaksepäin tai 7 km eteenpäin on sama asia (.....) joten päätin kävellä (......) ei oikeastaan ollut niin paha. Voin sanoa että vuosi sitten en olisi IKINÄ kävellyt kotiin kyseistä matkaa. Nyt kello on tosin pian puoli seitsämän joten ehkä uni maistuisi.

Kyllä Vaasa elämä tuntuu hyvältä, ja ihana huomata että kaikki on kun ennenkin, nautin vaan siitä entistä enemmän:)