Noeikai. Mut melkeen.
Ensimmäinen työpäivä joka ei edes ole vielä kolmeen tuntiin ohi on kyllä vienyt kaikki voimat. Tunnen itseni 35 vuotiaaksi kotiäidiksi jota en ikinä halua olla. Oon pessyt pyykkejä 6 koneellista joista tosin suurin osa oli mun omia (täällä ollaan allergisia koirille) ja silittäny vaatteita, en ookkaan ajatellut että jossain kodeissa silitetään kaikki! Laittanut ruokaa ja siivonnut keittiötä sekä vähän lasten huoneita, nämä ei tosin tuota mulle ongelmaa. Melkeen tykkään siivota muiden taloissa.
Mutta, 3 vuotiaan tahto on melko vahva. Varsinkin kun se on aina eri mieltä mun kanssa. Tosin on meillä ollu hyviäkin hetkiä tänään, ollaan oltu puistossa, leikitty leegoilla, leikitty junaa, leikitty kauppaa, piirretty, pelattu yazia ja luettu kirjaa. Mutta nyt tuli väsymyskohtaus jolloin oli täyttä huutoa, se ei sais nukkua päikkäreitä koska ei sitten nuku laisinkaan yötä mutta sain luvan laittaa sen hetkeksi nukkumaan. Asiaa pahentaa se että se on allerginen melkeenpä mulle, kokoajan tukkonen nenä niin en mäkään olisi kovin iloinen. Jos en oo ennenkään ollu kovin innokas ajatukselle hankkimaan lapsia joskus niin nyt se vasta onkin vahvistunut :D
Vanhin poika on tällä viikolla jalkapallo leirillä mikä on sinäänsä hyvä, pääsen vähän harjottelemaan tapoja yhden lapsen kanssa. Se on ollut vähän ujompi mutta oli sanonu äitillensä että olen kiva ja isällensä että olen hyvännäköinen, joten kaikki hyvin vielä:D
Mutta, nyt pitää käydä herättämään poika ja toivoa parempaa mieltä, jos on ehdotuksia mitä tehdä lapsen kanssa joka sanoo ei melkeen kaikelle niin antaa tulla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti