yli 100frangin melkein sakko, uusia kavereita, aamuyön 10 km kävely ja ajatuksia

Yöelämä kertoo niin paljon enemmän kaupungista kun mitä voi päivisin nähdä.

Oi juma, tunnen kyllä että olen oikeassa paikassa ! Erittäin  tapahtumarikas ilta/yö/aamu/päivä takana mutta yritän tiivistää sen tähän. Kuvia ei mun kamerasta onneksi löydy.

Työpäivän jälkeen eristäydyin mun huoneeseen ennenkun olisi lähtö, Nils juoksi kumminkin kokoajan sisään ja olisi halunnut leikkiä mun kanssa. Eli ehkä me ollaan jo kavereita. Kiitos tämän en silti ehtinyt bussiin joka olisi vienyt morgesiin elikkä ohi meni myös juna joka olisi mennyt suoraan morgesista cullyyn. (cully lausutaan cuijiii). Eli ei muuta kun seuraavaan bussiin ja sitten junalla Lausanneen ja Lausannesta juna cullyyn, matka jonka olisi pitänyt kestää 1/2h kesti melkeen 2 h. 

Ongelmat alkoi kun otin junan morgesista lausanneen, nää junaautomaatit sekottaa mun pään ja en oikeesti tiedä ihan miten niitä pitäisi käyttää mutta mulla oli minuutti aikaa hankkia lippu ennenkun juna lähtisi toiselta puolelta asemaa, maksoin lipun ja ihmettelin vähän että miksi se oli niin halpa, mutta ei ollut aikaa pahemmin sitä miettiä. Tietenkin NYT tuli lipputarkastaja. Se kysyy ranskaksi puolihintakorttia mitä mulla ei tietenkään ole, onneks se puhui englantia muuten olisi tullut erittäin kallis matka. Olin siis lyönyt itselleni megaalennuksen ilman oikeutettua korttia. Konduktööri hermostuu ja kaivaa esille sakkovihkoa. Minä hermostun viellä enemmän ja alan selittämään kuinka vaikeeta mulla on uudessa maassa kun en oo asunu täällä edes viikkoa ja kaikki on ranskaksi enkä mä osaa ranskaa eikä kukaan ole näyttänyt mulle miten toimia. Se rauhoittuu vähän ja rupee selittämään miten toimia ja sanoi että tästä mun huijausyrityksestä tulisi yli 100 frangia sakkoa mutta koska oon niin uusi (säälittävä) niin se antaa mennä tällä kertaa ja myy mulle lipun. LUOJAN KIITOS, en tiiä mitä olisin tehny sillä sakolla. Plus että kun sellasen sakon saa niin tulee merkintä ja konduktöörit rupee seuraamaan tositarkkaan mun liikkeitä. Noh, se oli sikakallis se lippu, 15 frangia mutta paljon parempi kun se sakko. Se mun aikasemmin ostama lippu oli 3 frangia. Tää mies selitti mulle myös miten saada ne lippuautomaatit englanniksi ja kertoi mulle puolihinta kortista ja kuinka mun kannattaa hankkia sellanen heti ja kaveriks kortti jolla saa matkustaa ilmaseksi 7p.m-5.<.m. Erottiin kavereina. 

Lausannessa tiesin millä junalla olisin lähdössä mutta yhtäkkiä ei lue että se pysähtyy cullyssa joten en uskalla mennä sen kyytiin, seuraava juna menee puolen tunnin päästä joten jäin odottamaan sitä. Jälkeenpäin sain tietää että sillä ekallakin olisin päässyt perille. Cullyssä ymmärsin miksi sen nimi on Cully, niiiiiiiiiiiiiiiiin kaunista ja mäkistä ja kukkuloista. Otan joskus kameran mukaan sinne niin saatte kuvia, Laura ja Maggie tuli hakemaan mua asemalta ja  käveltiin Lauralle joka asui ihan junaaseman vieressä. Tosikivoja tyttöjä, molemmat on mua vanhempia ja on jo ehtinyt matkata vaikka missä. Meidän piti lähteä kohti kaupunkia 22.15 junalla jossa tavattaisiin Fionnghuala, ei kumminkaan ehditty tähän junaan joten lähdettiin vasta juuri ennen yhtätoista, Fionnghuala oli jo mennyt baariin odottamaan meitä ja me saatiin kiivetä ylös kaikki Lausannen tiet. Täällä on oikeesti tosi mäkistä, tää mäki joka nyt kiivettiin on lähes suoraan ylöspäin puolikilometriä, talvisin jos on lunta ihmiset yleensä  laskee suksilla tai pulkalla alas sitä.

Baari oli todella kiva ja mun onneksi nuoremmat ihmiset puhuu hyvin englantia. Tutustuttiin moniin paikallisiin joten nyt en enään ole niin yksin täällä. Erikoisena baarissa oli kahden litran kaljatuoppeja, joihin en todellakaan koskenut ja shakersseja jotka oli sitäkin parempia. Iso pullo johon oltiin laitettu jotain shottimateriaalia ja sitten shotattiin pullo tyhjäksi, kolme kertaa. Yhtäkkiä huomattiin että meillä on 6 minuuttia aikaa juosta junalle koska sen jälkeen ei enään mene junia Cullyyn ennen aamukuutta. Kello oli 2.40. Tehtiin kyllä vuoden urheilusuoritus jo yrityksestä, meillä oli kestänyt 20 minuuttia kävellä baariin, toki ylämäkeä mutta silti käveltiin kovaa. Mulla ja Maggiella oli tosihuonot kengät joten juostiin sitten ne kädessä ja missattiin juna 10 sekunnilla. Just kun tultiin oikealle raiteelle nähdään kuinka se lähtee. Mentiin sitten toisella junalla joka ei veisi meitä perille saakka vaan saatais kävellä. 

SE oli kävely, matka oli n 20km mutta sitähän me ei tiedetty joten lähdettiin ilosesti matkaan. Minä ja maggie ilman kenkiä. Kukaan ei tiennyt missä me oltiin tai minne matka, tai no tiedettiin että Lauralle pitää päästä. Cully on ihan geneven järven rannassa, oltiin noin puolen kilometrin korkeudessa kun hypättiin junasta pois. Tää kävely oli jotain niin liikaa että olisi pitänyt olla videokamera, oikastiin pellon yli jotta päästäis alas, pellolla oli reilu metrin korkunen aita jonka yli hypättiin, siellä oli myös ihan säkkipimeetä, ei minkään näköisiä lamppuja tietenkään. Ja sinne oltiin istutettu jotain ansakukkia jotka sattui ihan hulluna, sellasia piikikkäitä jotka jäi kiinni jalkoihin. Lopulta päästiin rantaan ja käveltiin sitäpitkin eteenpäin, en tiedä miksei menty tietä pitkin koska rannallakaan ei ollut lamppuja. Siellä oli kumminkin kunnon pochahontas puita ja kaiken näköisiä pikkusiltoja. Kun oltiin kävelty pitkään päätettiin mennä tielle taas ja luultiin että ollaan kävelty ohi, turhauduttavaa! Jostain syystä taksi pysähtyi jossa oli ihmisiä sisällä, ja se oli pelastus. Hypättiin taksiin, onneksi! Koska kun luultiin että oltiin kävelty ohi niin ei todellakaan oltu, saatiin jatkaa eteenpäin vielä 10 minuuttia autolla, eli matkaa olisi vielä ollut vaikka kuinka!

Perillä Laura laittoi kevätrullia uuniin koska mä ja Maggie oltiin kokomatka valitettu kuinka ollaan kuolemannälkäsiä ja elämä on kauheeta. Siinä vaiheessa kun ne olI  valmiita niin me oltiin jo nukahdettu. 

Päivällä kun oli aika mennä kotiin niin en taas saa mitään selkoa junaaikatauluista ja että mikä juna menee mun kylään, päätin taas mennä morgesin kautta. Olisin mielelläni jäänyt Lausanneen vähän kattelemaan mutta edelleen oli huonot kengät ja vähän kylmä koska mun leggingsit jotka oli eilen ollu päällä oli sellasessa kunnossa ansakukkien takia että niitä ei voi pistää päälle, enään ikinä. Lausannesta Morgesiin matkustin ekassaluokassa, vahingossa. Mutta kun tajusin että istun nahkapenkillä niin siinä oli niin hyvä olla ja mulla oli pääkipee niin en jaksanut välittää, toivoin vaan ettei tulisi lipuntarkastajaa. Onneks oon aika hyvä silti välttämään kaikki ikävyydet kun oon niin raukka.

Maggie, Laura ja Fionnghula oli aivan mahtavaa seuraa, ne on kotoisin canadasta, usasta ja englannista eli kuka ei kuulu joukkoon.. onneksi mun englanti on parempaa kun mitä olen luullut koska ei ollut mitään ongelmaa keskustella tai ymmärtää. 

Oon myös tajunnu että tätä kokemusta mitä täällä saa ei saa mistään koulusta. Oon NIIN onnellinen että päätin lähteä, Suunnittelen jo innoissani missä muualla aijon asua elämäni aikana. Australia ja usa on kyllä niin pakko kokea. Se miten pääsee tutustumaan uuten kulttuuriin (poskipusut, teitittelyt, kun lähdetään bussista niin kaikki asettuu jonoon ja huutaa "merci au revoar!" jne) ja kuinka näkee uusia paikkoja. Tää on jotain niin erillaista kun elämä kotona. Toki Suomessa on paljon hyvää ja en osaa sanoin kuvailla kuinka ikävä mulla on mun ystäviä ja perhettä, mutta tämä ensimmäinen viikko on jo antanut todella paljon! Oon vieraassa maassa, vieraalla kielellä, harvoin tiedän minne olen menossa ja millä mutta aina olen selvinnyt. 

Oon vähän ihastunut tähän ranskalaiseen tapaan olla niin kohtelias, eilen kun oltiin morgesissa leikkipuistossa lakkasin kynteni sillä välin kun Nils leikki, viereen tuli pari n 10 vuotiasta poikaa leikkimään ja ennenkun ne aloitti leikkimisen ne sanoo "bonjour madame" ja kysyy mitä mulle kuuluu. Suomessa 10 vuotiaat pojat olisi ehkä sylkenyt mun päälle ja sen jälkeen leikkinyt kuka heittää eniten kiviä mun päälle:D Tää kylä on vähän verrattavissa Sundomiin, kaikki moikkaa toisiaan ja kyselee kuulumiset ilman että välttämättä tuntee.

Nyt nukkumaan!