Ihanat vapaat iltapäivät!

Eilinen pubi ilta oli oikein kiva, se joka oli lähdössä ja sen vanha jengi jäi vähän pimentoon (mut se ei haittaa koska kaikki on lähössä pois) mutta mulla, Maggiella ja Lauralla sekä uudella aussitytöllä Clarella oli mukavaa. Clare oli muuten ihan innoissaan että olen suomesta, se on reissannu 8 viikkoa euroopassa ennenkun se aloitti aupair hommat täällä pari viikkoa sitten ja sanoi että mukavimmat ihmiset mitä se tapas sen 8 viikon aikana oli suomalaiset. Eli hyvä me suomalaiset!:) Taas tuli tosiaan yks tyttö jolla on äidinkielenä englanti, mutta mulla rupee jo englanti sujumaan niin hyvin että ei haittaa. Tosin ne nauroi vähän väliä mun tavalle selittää, ei kielelle mutta kun puhun suomeakin vähän sekavasti, niin samalla tavalla puhun englantia. Ei se oo niin vakavaa!

                

Clare, Maggie, Laura

Lähdettiin pubista yhentoista maissa, otettiin metro junaasemalle ja kun oltiin perillä mulla oli 2 minuuttia aikaa ehtiä junaan, seuraava menisi 01.45 ja se olis ollut vähän myöhään.. juoksin kun mielipuoli ja ehdin. Echandensin junaasemalta on noin kilometri matkaa talolle, oli pimeää ja pelottavaa. mielessä pyöri vain mun ja perheen äidin keskustelu pari päivää aikasemmin siitä että sarjamurhaajilla on aina valkonen paku. Mun sydän löi niin kovaa ja pelkäsin kokoajan että näkisin valkoisen pakun. Lopputulos oli sitten se että juoksen koko matkan kotiin sairaan kovaa (ylämäkeen, toivon todellakin että tästä on hyötyä) ja kattelen ympärilleni levottomasti että missä se valkonen paku on. Olisi ehkä ollut neutraalimpaa kävellä.

Aamulla heräsin 8 aikoihin eikä ketään näkynyt vielä alakerrassa, pelkäsin jo että olin nukkunut pommiin. Yleensä kasilta vanhemmat on menossa töihin ja alakerrassa on täys toiminta menossa, mutta pian ne tuli alas eikä aamupalaakaan oltu vielä syöty, eli no panic. 10 aikoihin Nils lähti isänsä kanssa maalle, eli kattomaan viinirypäle farmia joka niillä on ja josta ne tuottaa viiniä, Maxence ei tahtonut mukaan joten jäi mun kanssa. Käytiin lounaan jälkeen kävelyllä ja kun tultiin takaisin yhden aikoihin niin ne oli jo takaisin kotona ja sain luvan lopettaa työpäivän, 4,5 h etuajoissa! Mut hemmotellaan pilalle:D

Lähdin heti junalla Lausanneen, otin metron asemalta floniin jossa tiesin ranskankoulun sijaitsevan. Tai siis ekana päivänä täällä perheen äiti osoitti että tonnepäin. Menin sitten tonnepäin, taas vaihteeks tietämättä enempää. Tuollapäinhän se oli, ei kestänyt kun 20 minuuttia kun pyörin ympyrää oikean korttelin luona kun näin ison kyltin, sit kiersin taloa 10 minuuttia ennenkun löysin oikeen oven. No ilmottautuminen hoidettu, kunhan tulee tarpeeksi osallistujia niin enskuun 27 päivä alkaa ranskantunnit! Huippu.

Sen jälkeen menin kiertelemään kaupunkia, löysin tänään keskustakeskustan missä on kaikki kaupat, en todellakaan ehtinyt moneen ennenkuin olin räjäyttänyt budjettini, 350 euroa köyhempänä mutta niin paljon onnellisempana menin starbucksiin iced chai tea latelle. Takaisin kotiin lähdin kuuden junalla. Nyt odottelen ruuan valmistumista ja sitten meen oikeesti aikaisin nukkumaan. Ruoka on täällä muuten huippuhyvää, ei oo kertaakaan ollut mitään pahaa vaikka typ päivittäin kokeilen jotain uutta. Ehkä mustakin on tulossa makuaisteeton aikuinen!

Tykkään tästä paikasta enemmän ja enemmän joka päivä. Tosin täällä musta on tullut viimeminuutissa-tyttö. Juoksen kun hullu aina että ehtisin junalle, tehdä junan vaihdon, ehtiä bussille jne. Mutta ehkä se on suurkaupunkimaista. Jenni varoitti mua ennenkun lähin että tähän jää koukkuun, että haluaa kokoajan vaan nähdä uutta, ja Jenni on varmasti oikeassa, niinkuin aina:) Opiskelut tuntuu kaukaiselta, vaikka periaatteessa ne alkaa jo kuukauden päästä (siis ranskankielen).